Puun pienpolton päästö- ja toksisuustietokanta

 

1       ETUSIVU.. 3

2       TIETOA PUUN PIENPOLTOSTA.. 4

2.1         YLEISTÄ.. 4

2.2         MITÄ PALAMINEN ON?. 5

2.2.1          Hyvän palamisen edellytykset. 5

2.2.1.1      Korkea kaasujen palamislämpötila. 5

2.2.1.2      Riittävä palamisilman määrä. 6

2.2.1.3      Kaasuuntumisen hallinta. 6

2.3         PÄÄSTÖKOMPONENTIT. 7

2.3.1          Kaasumaiset päästöt. 7

2.3.1.1      Hiilidioksidi (CO2). 7

2.3.1.2      Hiilimonoksidi (CO) eli häkä. 7

2.3.1.3      Orgaaniset päästöt. 8

2.3.1.4      Typen oksidien päästöt. 9

2.3.2          Hiukkaspäästöt. 9

2.3.2.1      Pienhiukkaspäästöt. 9

2.3.2.2      Karkeat hiukkaset. 10

2.4         PÄÄSTÖIHIN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ.. 10

2.5         PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN.. 11

2.6         MITEN POLTAN PUUTA PUHTAASTI?. 11

2.6.1          Asian tärkeyden tiedostaminen. 11

2.6.2          Hyvälaatuisen polttoaineen käyttö. 12

2.6.3          Ulkoiset olosuhteet kuntoon. 12

2.6.4          Ladonta, sytyttäminen, panos- ja klapikoko. 12

2.6.5          Toiminta polton aikana. 13

2.6.6          Polton loppuvaiheet. 13

3       PÄÄSTÖJEN TERVEYSHAITAT JA HIUKKASTEN TOKSISUUS. 13

3.1         PUUN PIENPOLTON PÄÄSTÖJEN TERVEYSHAITAT. 13

3.2         PIENHIUKKASTEN TOKSISUUDEN TUTKIMINEN.. 14

4       PIENPOLTTOLAITTEIDEN ESITTELY. 14

4.1         PANOSPOLTTO.. 14

4.1.1          Varaavat tulisijat. 15

4.1.1.1      Perinteinen varaava takka. 15

4.1.1.2      Moderni varaava takka. 15

4.1.1.3      Leivinuuni 16

4.1.1.4      Liesi 16

4.1.2          Kiukaat. 16

4.1.2.1      Jatkuvalämmitteinen kiuas. 17

4.1.2.2      Kertalämmitteinen kiuas. 17

4.1.2.3      Savusaunankiuas. 17

4.1.3          Kamiinat ja muut tulisijat. 17

4.1.3.1      Kamiina. 17

4.1.3.2      Avotakka. 18

4.1.3.3      Takkasydän. 18

4.1.3.4      Kuoritakka. 18

4.1.4          Klapikattilat. 19

4.1.4.1      Yläpalo-, alapalo- ja kaksoispesäkattilat. 19

4.1.4.2      Modernit kattilat. 20

4.2         POLTINPOLTTO.. 20

4.2.1          Pellettipoltin. 21

4.2.2          Stokeripoltin. 21

4.2.3          Kaasutuspoltin. 21

4.2.4          Pellettitulisijat. 22

4.2.4.1      Pellettikori 22

4.2.4.2      Pellettitakka. 22

4.2.4.3      Hybriditakka. 22

5       TIETOJEN KÄSITTELY MALLISSA.. 22

5.1            PERUSVALINNAT. 22

5.1.1     Valikko "polttolaite". 22

5.1.2     Valikko "polttoaine". 23

5.1.3     Valikko "polton vaihe". 23

5.1.4     Valikko "poltinpolton teho". 24

5.1.5     Valikko "Käyttötapa ladonta". 24

5.1.6     Valikko "sytytys". 25

5.2            LISÄVALINNAT. 25

5.3            TULOSTEN ESITTÄMINEN.. 26

5.3.1 Päästötulosten esittäminen. 26

5.3.2 Toksisuustulosten esittäminen. 26

5.4            Indeksiluokat. 27

5.5            Toiminto "etsi lähin tulos". 27

5.6            Tarkemmat mittaustulokset. 27

5.6.1     Valikko "yksikkö". 27

5.6.2     Valikko "mittaustieto". 27

5.6.3     Valikko "muunnokset". 28

5.6.4     Valikko "päästövertailu". 29

5.6.5     Valikko "haku tietokannasta päästöjen perusteella". 31

6       YHTEYSTIEDOT. 31

7       LINKIT. 31

8       KIRJALLISUUS. 32

9       USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET. 34

1        ETUSIVU

Tämän tietokannan tarkoituksena on välittää tieteellistä tutkimustietoa laitevalmistajille, viranomaisille ja kuluttajille, auttaa laitevalmistajia polttolaitteiden kehittämisessä, parantaa pienpolttolaitteiden polttotapoja ja siten vähentää pienpoltosta aiheutuvia päästöjä.

Tietokanta on koostettu Itä-Suomen yliopiston koordinoimassa projektissa "PUPO-poltto" ja perustuu mitattuun aineistoon todellisista polttolaitteista. Projektin rahoittajina ovat olleet TEKES, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ilmatieteen laitos, Bet-Ker Oy, Narvi Oy, NunnaUuni Oy, Tulikivi Oy, Turun Uunisepät Oy, Vapo Oy, Wienerberger Oy ja Itä-Suomen yliopisto.

2       TIETOA PUUN PIENPOLTOSTA

2.1  YLEISTÄ

Pienhiukkaset ovat tärkein yhdyskuntailman epäpuhtauskomponentti Suomessa ja Euroopassa. Suomessa pienhiukkaset aiheuttavat vuositasolla CAFE -arvioinnin mukaan noin 1300 ennenaikaista kuolemantapausta. Erityisen herkkiä pienhiukkasille ovat hengityselin- ja sydänsairaat, vanhukset ja lapset.

Puun pienpoltosta syntyy merkittäviä määriä terveydelle haitallisia pienhiukkasia, häkäkaasua sekä erilaisia orgaanisia yhdisteitä, mutta niiden päästömääriin ja haitallisuuteen voidaan vaikuttaa. Tällä hetkellä arvioidaan, että pienpoltto on liikenteen ohella yksi tärkeimmistä pienhiukkaslähteistä Suomessa. Erityisesti talviaikaan, pienpoltosta aiheutuvat hiukkaspitoisuudet voivat nousta korkeiksi taajaan asutuilla pientaloalueilla.

Puu on hiilidioksidineutraali polttoaine eikä poltettuna lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä, toisin kuin esimerkiksi fossiiliset öljy ja kivihiili. EU tasolla uusiutuvien energiamuotojen käyttöä lisätään lähivuosina merkittävästi. Suomi on sitoutunut lisäämään uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetun energian osuuden 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Lisäys tullaan pääosin toteuttamaan metsähakkeen käytön lisäämisellä. Sen sijaan klapien käytön ennustetaan pysyvän entisellä tasolla.

Lähes jokaisessa suomalaisessa pientalossa ja kesämökissä on tulisija. Eräiden arvioiden mukaan Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 3.7 miljoonaa pienpolttolaitetta. Uusiin omakotitaloihin asennetaan lähes poikkeuksetta vähintään yksi tulisija. Tämä tuo haasteita polttolaitteiden käytölle, koska uusilla polttolaitteiden käyttäjillä ei välttämättä ole tietoa, miten polttolaitteita käytetään turvallisesti ja järkevästi. Uudet tulevat energiamääräykset mahdollistavat tulisijan käytön ainoana varsinaisena lämpöenergialähteenä ns. matalaenergiataloissa. Uusilla tulisijaratkaisuilla tulisijoja voidaan käyttää myös lattialämmitysveden lämmittämiseen.

Pienpolttolaitteet ovat pienmoottoreiden ja laivadieseleiden ohella ainoita sääntelemättömiä päästölähteitä Euroopassa. Laivojen päästöjä väylillä tullaan rajoittamaan merkittävästi jo lähivuosina. Pienpolttolaitteiden osalta päästömääräystilanne Euroopassa on tällä hetkellä erittäin sekava. Yhteneviä määräyksiä on tulossa lähivuosina ns. EcoDesign direktiivin kautta, jonka pohjalta on myös käynnissä ns. EuP Lot 15- työryhmän selvitystyö. Erityisesti hiukkaspäästöjen osalta hiukkasten mittaustekniikka vaikuttaa merkittävästi saatuun mittaustulokseen eikä yhtenäisiä mittausstandardeja vielä ole.

Koska panopoltto on kokonaisuudessaan kaikkein haastavin päästölähde, sekä polttotekniikoita että toissijaisia puhdistustekniikoita tullaan kehittämään lähivuosina voimakkaasti. Tällä hetkellä kaupallisia savukaasupuhdistimia on markkinoilla useita, mutta niitä sovelletaan pääasiassa jatkuvaan polttoon.

Se, että pienpolton päästöjen vähentäminen saadaan näkymään parantuneena ilmanlaatuna, vaatii monitasoista yhteistyötä. Esimerkiksi hiukkaspäästöjen osalta päästömääräyksillä ei ole mitään merkitystä, jos yhtenäistä, todellisiin päästöihin ja vaikutuksiin vaikuttavia mittaustekniikoita ei saada sovittua. Polttolaitteiden testaamisella ei ole merkitystä, mikäli se ei perustu todellisuutta vastaavan polttolaitteiden käyttöön. Polttolaitteiden kehittämisellä ei ole merkitystä, jos niitä kehitetään läpäisemään testit, mutta ei huomioida todellisia käyttöolosuhteita. Huippuunsa kehitetyllä erittäin vähäpäästöisellä tekniikalla ei ole merkitystä, mikäli laitteet eivät mene kaupaksi korkean hinnan vuoksi tai niitä käytetään väärin.

2.2  MITÄ PALAMINEN ON?

Yleisesti palamisella tarkoitetaan aineen yhtymistä happeen. Palaminen on kemiallinen reaktio, joka tuottaa lämpöenergiaa. Puun palamisella tarkoitetaan kemiallisia reaktioita, joissa kiinteä puupolttoaine hajotetaan kaasumaiseen muotoon (ts. kaasutus tai pyrolyysi) ja kaasut hapetetaan palamisilman hapen avulla. Kaasuuntumisen jälkeen puusta jää jäljelle ns. jäännöshiili, jonka palaminen tapahtuu kaasutusvaiheesta poiketen kiinteän hiilen ja palamisilman hapen välisinä reaktioina. Kiinteän puun palaminen tapahtuu vaiheittain, joista puun lämpiäminen, kuivuminen ja kaasuuntuminen kuluttavat lämpöä ja kaasujen ja hiilloksen palaminen tuottavat lämpöä.

2.2.1        Hyvän palamisen edellytykset

Puun palamisen hyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on pienpoltossa erittäin paljon. Palamisolosuhteisiin tulipesässä vaikuttavat itse polttolaite, mutta myös polttoaineen laadulla ja käyttötavalla sekä ulkoisilla olosuhteilla (mm. veto) on merkitystä. Tärkeintä olisi saada 1) kaasujen palamislämpötila mahdollisimman korkeaksi, 2) riittävästi palamisilmaa palamiseen ja 3) hyvä ilman ja savukaasujen sekoittuminen tulipesässä. Käytännössä tulisijoissa ei koskaan päästä täysin optimaalisiin palamisolosuhteisiin, koska tulipesästä löytyy aina vähintäänkin paikallisesti huonoja palamisolosuhteita. Lisäksi palamisprosessi ei ole koskaan tasainen, vaan palamisolosuhteet vaihtelevat voimakkaasti panoksen palamisen eri vaiheissa ja siten palamisen hallitseminen on vaikeaa.

2.2.1.1    Korkea kaasujen palamislämpötila

Korkea palamislämpötila vaikuttaa pääasiassa palamiskaasujen loppuun palamiseen. Palamisreaktiot korkeassa lämpötilassa ovat nopeampia täydellisempiä ja palamisaika lyhempi, kuin matalassa lämpötilassa. Polttoaineen kosteuden höyrystäminen vaatii huomattavasti lämpöenergiaa, ja alentaa palamislämpötilaa ja hidastaa palamista.

Kuuma tulipesän pinta heijastaa palamisesta syntyvää lämpöä takaisin liekkiin ja edistää palamiskaasujen sekoittumista. Lisäksi palamislämpötilaan vaikuttavia tekijöitä tulipesässä ovat: materiaalin lämpökapasiteetti ja tiheys, paksuus, eristykset ja pintaominaisuudet. Myös lämpöhäviöiden minimointi tulipesästä on tärkeää. Esimerkkejä: Kamiinoissa tulipesän eristys, varaavat materiaalit tulisijoissa, tiilimuuraukset kattiloiden tulipesässä.

Palamislämpötila alenee suoraan ylimääräilman määrän mukaan. Vastaavasti tulipesän lämpötilaa voidaan nostaa huomattavasti, jos palamisilma voidaan esilämmittää. Palamisilmaa ei saisi olla liikaa, vaan se pitäisi ohjata tulipesässä niin, että se reagoi palamiskaasujen kanssa. Palamisilmassa on typpeä n. 79 %, joka ei pienpolton olosuhteissa reagoi. Siten ilman typpi kulkee palamisilman mukana ja se joudutaan lämmittämään tulipesässä. Typpi poistuu savukaasun mukana ja jäähtyy. Esimerkki: Tyypillisesti avotakoissa palamisilmaa karkaa tulipesän ohi savupiippuun suuria määriä. Jos palamisilma otetaan suoraan ulkoa, tällaisen tulisijan hyötysuhde saattaa olla lähes nolla.

2.2.1.2  Riittävä palamisilman määrä

Koska ilman ja palokaasujen sekoittuminen ei ole koskaan täydellistä, palamisilmaa pitäisi olla kuitenkin riittävästi. Tyypillisesti tulipesässä on aina paikallisesti palamisilmanvajaus, joten ilmaa täytyy syöttää yli tarpeen, mikä alentaa palamislämpötilaa. Jos ilmaa on kokonaisuudessaan liian vähän (selkeästi näkyvää ruskeaa tai tummaa savua piipusta), kyseessä on kitupolttotilanne. Monet jatkuvapolttoiset laitteet (pellettipolttimet, öljypolttimet) säädetään selvästi yli-ilmaiseksi, jolla ehkäistään haitallisten päästöjen syntymistä. Yli-ilmaisuus kuitenkin alentaa polttolaitteiden hyötysuhdetta ja lisää polttoaineen kulutusta.

2.2.1.3    Kaasuuntumisen hallinta

Kun puuta poltetaan, se itse asiassa ensin kaasutetaan ja sen jälkeen kaasut poltetaan. Siten kaasuuntumisen hallinta on erittäin tärkeää (kaikkein tärkeintä) poltossa. Kaasuuntumisen hallinta onnistuu melko hyvin jatkuvapolttoisissa laitteissa, kuten pelletti- ja stokeripolttimilla. Panospolttolaitteissa, varsinkin kiukailla, kaasuuntumisen hallinta on erityisen vaikeaa.

Puun kaasuuntumista voidaan kontrolloida pääasiassa palamisilman määrän, mutta myös polttoaineen klapikoon ja panoskoon (palava pinta-ala) avulla. Palamisilman liiallinen rajoittaminen ja liian suuret panoskoot suhteessa ilmansyöttöaukkojen kokoon (ja veto-olosuhteisiin) ovat tyypillisimpiä käyttövirheitä tulisijoissa! Pahimpia tilanteita: Kuuma tulipesä, tulipesä täynnä kuivaa, pienikokoista puuta väljästi ladottuna, ilmaa rajoitettu tai rajoittamattomasti.

Puun poltossa hyvä toisiopalaminen on tärkeää. Moderneissa polttolaitteissa ilmaa syötetään palamiseen jopa kolmessa eri vaiheessa. Ensiö(primääri)ilmalla säädetään palamisnopeutta ja tehoa ja kaasutetaan polttoainetta, toisioilmoilla edistetään toisiopalamista. Jos kaasutus on liian voimakasta, toisioilma ei riitä hyvään palamiseen. Siten primääri-ilman (kaasutus) ja sekundaari-ilman suhde pitäisi pystyä pitämään optimaalisena palamisen eri vaiheissa. Moderneissa tulisijoissa primääri-ilmaa annetaan arinalta, toisioilmaa syötetään panoksen päälle tulipesän reunoilta. Luukun yläosasta tuleva ilma ei yleensä toimi toisioilmana, vaan luukkuilman tarkoituksena on pitää lasiluukku puhtaana. Polttimissa sekundääri-ilman jälkeen voi vielä olla tertiääri-ilma, jolla varmistetaan palamisen puhtaus. Kokonaisilmamäärä ei kuitenkaan saisi olla liian yli-ilmainen.

2.3  PÄÄSTÖKOMPONENTIT

Täydellisen palamisen tuloksena puupolttoaineen sisältämät hiili, vety ja happi muuntuvat hiilidioksidiksi (CO2) ja vesihöyryksi (H2O). Puu sisältää pieniä määriä typpeä, rikkiä ja erilaisia muita tuhka-aineita (kalium, kalsium, magnesium, mangaani, natrium, fosfori, kloori.). Palamisen yhteydessä typpi ja rikki muuntuvat pääosin typen ja rikin oksideiksi (NOx, SOx). Epätäydellisen palamisen vuoksi pienpoltosta vapautuu yleensä myös kaasumaista häkää (CO) ja hiilivetyjä (CxHy) sekä pienhiukkasia.

2.3.1        Kaasumaiset päästöt

2.3.1.1  Hiilidioksidi (CO2)

Palamisprosessin toivottu lopputuote on hiilidioksidi. Kun kiinteä hiili on saatu hiilidioksidiksi asti, puu on antanut kaiken mahdollisen energian, mitä siitä on saatavissa. Hiilidioksidipäästö onkin siis suoraan verrannollinen siihen, miten täydellisesti polttoaine on saatu poltettua loppuun. Hiilidioksidi päästönä on kasvihuonekaasu. Puun poltosta vapautuvan hiilidioksidin ei yleensä ajatella olevan päästöä, koska puu kasvaessaan on sitonut juuri vastaavan määrän hiilidioksidia ilmakehästä, kuin se vapauttaa sitä poltettaessa.

2.3.1.2  Hiilimonoksidi (CO) eli häkä

Kun puu palaa epätäydellisesti, syntyy häkäkaasua eli hiilimonoksidia (CO). Häkä on ilmaa hieman kevyempi terveydelle haitallinen kaasu, jota ei voi aistein havaita.

Häkäpäästö tulisijoissa

Tulisijoissa häkäpäästöjä syntyy koko polttoprosessin aikana, eniten polton alku- ja loppuvaiheissa. Kaasuuntumisvaiheessa häkäpäästöä syntyy, koska palamisolosuhteet eivät ole yleensä riittävän hyvät. Voimakkaan palamisen aikana häkäpäästö on alimmillaan ja kasvaa taas hiillosvaiheessa. Hiillosvaiheessa palamisreaktiot tapahtuvat kiinteän hiilen ja kaasumaisen hapen välillä, kun muissa palamisen vaiheissa reaktiot tapahtuvat kaasumaisten hiiliyhdisteiden ja kaasumaisen hapen välillä. Siksi hiillosvaiheessa syntyy häkää, ja sitä syntyy niin kauan, kuin tulipesässä kytevää hiillosta on. Häkäkaasu onkin merkittävä ongelma sisäilman laadun kannalta. Mikäli savupelti suljetaan liian aikaisin, häkäkaasua voi joutua sisäilmaan ja aiheuttaa häkämyrkytyksen. Vuosittain Suomessa kuolee häkämyrkytykseen 5-15 ihmistä. Kaasutusvaiheen häkäpäästöjä voidaan alentaa hyvän toisiopalamisen avulla. Sen sijaan hiillosvaiheen häkäpäästöihin on vaikea vaikuttaa. Mittausten mukaan häkäpäästöt ovat suurimpia kiukailla ja perinteisen rakoarinan omaavilla polttolaitteilla. Sen sijaan uuden tekniikan varaavilla tulisijoilla ja pellettilaitteilla päästöt ovat huomattavasti pienemmät.

Häkäpäästö jatkuvapolttoisissa laitteissa

Häkäpäästöt jatkuvapolttoisissa laitteissa ovat yleensä pienet. Tärkein tekijä päästöjen suhteen on polttimen käyttötekniikka, -olosuhteet, ja mitoitus sekä varaajan käyttö tarvittaessa. Päästöt ovat korkeimmat silloin, kun poltin käy lyhyenaikaa ja pitää ns. pilot liekkiä, kun lämpöä ei tarvita. Tasaisessa palamisessa päästöt ovat alhaisia.

2.3.1.3  Orgaaniset päästöt

Muista kaasumaisista päästöistä tärkeimpiä ovat erilaiset orgaaniset päästöt. Hiilivetypäästöt (CxHy), syntyvät epätäydellisen palamisen seurauksena, kun osa puun kaasuuntumistuotteista jää hajoamatta loppuun. Hiilivety-yhdisteitä on savukaasussa satoja erilaisia ja ne jaotellaan niiden kiehumislämpötilan mukaan (ts. keveyden mukaan) erittäin haihtuviin, haihtuviin, puolihaihtuviin ja hiukkasfaasin orgaanisiin yhdisteisiin. Tärkein erittäin haihtuvista hiilivedyistä on metaani (CH4), joka on voimakas kasvihuonekaasu. Hiilivedyt voidaan jaotella myös molekyylirakenteen funktionaalisten ryhmien mukaan eri yhdisteryhmiin, kuten alkaanit, alkeenit, aldehydit, aromaattiset yhdisteet jne. Rutiininomaisesti pienpolton päästömittauksissa mitataan ainoastaan kokonaishiilivetypitoisuutta (OGC, orgaanisesti sitoutunut hiili) mittaamalla ns. liekki-ionisaatiodetektorilla (FID) kaasumaisessa muodossa olevan hiilen määrä (mg hiiltä per m3). Puun poltossa muodostuvista hiilivedyistä osa on terveydelle haitallisia syöpävaarallisia ja ärsyttäviä yhdisteitä. Yleensä mitä raskaampi yhdiste on (ts. mitä kiinteämpää aine on) sitä haitallisempi se on terveydelle hengitettynä. Yleensä aina puun poltossa muodostuu myös erittäin haitallisia ns. polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH). Nimensä mukaisesti ne ovat muodostuneet rengasmaisista rakenteista joko suoraan liekissä tai palamiskaasuissa liekin jälkeen ja esiintyvät sekä kaasuina että hiukkasina. Tulisijoissa hiilivetypäästöt ovat suurimmillaan panoksen syttymisvaiheessa ja alimmillaan hiillosvaiheessa. Hyvällä toisiopalamisella syttymisvaiheen kaasumaisia hiilivetypäästöjä voidaan merkittävästi vähentää. Hiilivetypäästöt kytkeytyvät täysin palamisolosuhteisiin, joten pelletin poltossa päästöjä ei muodostu juuri lainkaan, kun taas kiukailla päästöt ovat erittäin suuret.

2.3.1.4  Typen oksidien päästöt

Muita tärkeitä kaasumaisia päästöjä ovat typen oksidien (typpimonoksidi NO ja typpidioksidi NO2, yhteisesti NOx) päästöt. Käytännössä pienpolton olosuhteissa NOx-päästö muodostuu polttoaineessa olevasta typestä, joten sen päästöihin on vaikea vaikuttaa polttoteknisin keinoin. Korkeissa lämpötiloissa (yli 1400 ºC) NOx päästöjä voi muodostua myös palamisilman typestä. Typenoksidien (ja rikkidioksidi) päästöt ovat merkittäviä siinä mielessä, että vaikka ne vapautuvat piipusta ilmaan kaasumaisina, ne muodostavat ilmakehässä pienhiukkasia (ns. sekundääriset hiukkaset) ja aiheuttavat ilmasto- ja terveysvaikutuksia. Erityisesti uusien biomassapolttoaineiden poltosta NOx ja SO2 -päästöt voivat olla korkeita.

2.3.2        Hiukkaspäästöt

Pienhiukkaset ovat eniten terveyshaittoja aiheuttava ulkoilman päästökomponentti Euroopassa. Pienhiukkasista voidaan mitata kokoa ja kokojakaumia, massaa, lukumäärää, kemiallista koostumusta ja muotoa. Puun poltosta syntyvät hiukkaspäästöt voidaan jakaa pienhiukkasiin ja karkeisiin hiukkasiin.

2.3.2.1    Pienhiukkaspäästöt

Pienhiukkaspäästökerroin puun pienpoltossa on yleensä alle 10 g/kg (kilogrammasta puuta syntyy 10 g pienhiukkasia). Hiukkaset ovat kuitenkin pieniä, pääosin alle 100 nm kokoisia (1 nm on millimetrin miljoonasosa). Sokeripalan tilavuudessa (1 cm3) savukaasussa on tyypillisesti 10-100 miljoonaa hiukkasta eli erittäin paljon lukumääräisesti. Viimeisimpien tutkimusten mukaan hiukkasten lukumääräpitoisuus näyttää olevan kytköksissä vapautuvan hienojakoisen lentotuhkan määrään, joten pienhiukkasia syntyy lukumääräisesti lähes yhtä paljon niin hyvissä kuin huonoissakin palamisolosuhteissa. Huono poltto tuottaa kuitenkin koostumukseltaan terveydelle haitallisempia pienhiukkasia kuin hyvä poltto.

Pienhiukkaspäästö voidaan jakaa koostumukseltaan kolmeen pääosaan: Orgaaniseen massaan (POM), nokeen (EC) ja tuhkaan. Noen syntymistä ei voi estää puun pienpolton olosuhteissa. Nokea syntyy liekin sisimmissä osissa polttoainerikkailla alueilla. Optimaalisissa olosuhteissa nokihiukkaset saadaan hapetettua (=poltettua) lähes täydellisesti liekin ulko-osan happirikkaalla alueella ja tämä noen palaminen havaitaan liekin keltaisena värinä. Noen palaminen itse asiassa tuottaa huomattavasti säteilylämpöä tulipesään ja sen muodostuminen ja palaminen on siten toivottavaa. Päästöä noesta muodostuu siinä vaiheessa, kun se jää palamatta loppuun.

Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna puu sisältää myös paljon tuhka-aineita (noin 0.5 %). Tuhka-aineista tärkeimpiä ovat kalsium (Ca), kalium (K), magnesium (Mg), mangaani (Mn), rikki (S), kloori (Cl), fosfori (P), rauta (Fe) ja sinkki (Zn). Osa puun tuhkan aineosasista (mm. K, S, Cl, Zn) ovat niin haihtuvia, että ne höyrystyvät liekissä kaasumaiseen muotoon ja tiivistyvät uudelleen lämpötilan laskiessa heti tulipesässä ja sen jälkeen, ja muodostavat pienhiukkasia. Näiden hiukkasten muodostumista ei voida estää. Hyvissä palamisolosuhteissa hiukkaspäästö on lähes kokonaan lentotuhkaa. Sen sijaan huonoissa palamisolosuhteissa, kuten usein panospoltossa, lentotuhkan osuus on yleensä alle 20 % hiukkasmassasta. Tuhkayhdisteiden terveydellisestä haitallisuudesta ei ole riittävästi tietoa, mutta yleisesti liukenemattomien yhdisteiden (puussa esim. sinkkioksidi, ZnO) on todettu olevan haitallisempia kuin liukenevien yhdisteiden (esim. kaliumsulfaatti, K2SO4).

Raskaat orgaaniset hiilivedyt ovat puupolttoaineen hajotessa syntyneitä orgaanisia yhdisteitä, jotka eivät ole palaneet loppuun. Ne saattavat tiivistyä tuhka- ja nokihiukkasten pinnoille. Huonoissa palamisolosuhteissa pääosa hiukkasten massasta on orgaanisia yhdisteitä.

2.3.2.2    Karkeat hiukkaset

Pienhiukkaset saatetaan joskus sekoittaa tulipesästä vapautuviin karkeisiin hiukkasiin. Suurin osa tuhkasta (mm. Ca) vapautuu puuta poltettaessa suurina kiinteinä "hiukkasina", jotka muodostuvat takertumalla toisiinsa kaasuuntuvan polttoaineen haihtuessa niiden ympäriltä ja muodostavat ns. pohjatuhkan. Näitä pohjatuhkahiukkasia, jotka saattavat sisältää myös itse palamatonta polttoainetta (hiiltä), saattaa lähteä savukaasun mukaan. Karkeiden hiukkasten esiintyminen riippuu virtausolosuhteista arinalla ja savukanavissa sekä savukanavien pituudesta ja koosta. Karkeat hiukkaset eivät ole yhtä haitallisia kuin pienhiukkaset, koska ne eivät pääse hengityksen mukana elimistöön, vaan jäävät ylähengitysteihin.

2.4  PÄÄSTÖIHIN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Puun pienpoltossa palamisolosuhteisiin, ja siten myös päästöihin, vaikuttavia tekijöitä on erittäin paljon. Karkeasti ne voidaan jakaa neljään päätekijään (polttoaine, polttolaite, käyttäjä ja ulkoiset olosuhteet), joskin tekijät ovat myös yhteydessä toisiinsa. Polttoaineen osalta tärkeitä tekijöitä ovat sen fysikaaliset ominaisuudet (palakoko, tiheys, kosteus) ja kemialliset ominaisuudet (erityisesti tuhkapitoisuus ja tuhkan koostumus, lämpöarvo). Polttolaitteen osalta laitetyyppi vaikuttaa: avotakkaan ei saada yhtä hyviä palamisolosuhteita kuin umpinaiseen varaavaan tulisijaan tai jatkuvasyöttöiseen pellettipolttimeen. Lisäksi tulipesän koko ja rakenne sekä lämpötekniset ominaisuudet vaikuttavat palamisolosuhteisiin. Erityisen suuri merkitys panospolttolaitteiden päästöille on ilman vaiheistuksella. Viime vuosina varaaviin tulisijoihin on kehitetty uusia arinaratkaisuja, joissa periaatteena on rajoittaa kaasuuntumista ohjaamalla palamisilma pääosin toisioilmana tulipesään. Toisioilman syötöllä erityisesti häkäkaasun ja kaasumaisten hiilivetyjen loppuun palaminen hallitaan paremmin.

Hyvänkin polttolaitteen päästöt voivat olla korkeita, jos käyttötapa on huono. Käyttäjä vaikuttaa polttoaineen laatuun mm. sen asiallisella varastoinnilla. Panoskoolla, klapikoolla, sytytystavalla, sytykkeillä, lisäyksillä sekä vedon- ja ilman säädöllä on oma merkityksensä palamisolosuhteisiin. Tärkeintä kuitenkin on, että polttolaite on huollettu, polttoaine on puhdasta ja kuivaa, sytytys onnistuu ja tulipesää ei ladata liian täyteen. Nykyaikaisissa pientaloissa veto-olosuhteet saattavat äkkiäkin muuttua koneellisen ilmanvaihdon, keskuspölyimurin tai liesituulettimen käytön vaikutuksesta. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että uunia valvotaan lämmityksen aikana ja polttoaine on palanut loppuun ennen piippupellin sulkemista.

2.5  PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN

Ensisijaisesti päästöjä pitäisi pyrkiä vähentämään itse polttotekniikoita kehittämällä ja käyttötapoja parantamalla.

Pienpolttolaitteisiin tarkoitetut hiukkaspuhdistimet tulevat yleistymään jo lähitulevaisuudessa mm. kiristyvien päästörajojen vuoksi. Tällä hetkellä tutkitaan mm. sähkösuodattimia ja katalysaattoreita. Puhdistimien kehityksessä on kuitenkin huomattavia haasteita: laitteiden pitäisi olla halpoja, helposti puhdistettavissa tai vaihdettavissa, rakenteeltaan yksinkertaisia, mutta erityisesti, luotettavia ja toimivia.

2.6  MITEN POLTAN PUUTA PUHTAASTI?

2.6.1        Asian tärkeyden tiedostaminen

 Ei riitä, että työntää puuta uuniin ja tulitikkua perään. Pitää miettiä, mitä tekee ja miksi. On nähtävä hiukan vaivaa paremman palamisen puolesta! Lue laitteen ohjekirja, jos sellainen on! Modernit polttolaitteet vaativat käyttötavan muuttamista. Jos ohjekirjaa ei ole, tutustu perusohjeisiin, joita löytyy mm. Motivan, Hengitysliiton ja VTT:n tekemänä. Julkisesta, vapaasti ladattavasta Biohousing-manuaalista löytyy yleisiä ohjeita puun palamisesta ja oikeista käyttötavoista.

Yleisenä ongelmana on, että polttolaitteet ja olosuhteet ovat yksilöitä. Siksi polttamista on opeteltava ja yksityiskohtaisia ja tarkkoja ohjeita ei voi antaa eikä ole saatavilla. Seuraavissa kappaleissa on lyhyesti kerrottu yleisiä käytännön niksejä.

Miksi kannattaa nähdä vaivaa?

Hyötysuhde paranee ja puun kulutus vähenee eli säästyy rahaa!. Tehokkaampi palaminen ja parempi lämmönsiirto, kun laite ei likaannu.

Ympäristöilma ei pilaannu. Savu saattaa tuoksua hyvälle, mutta mitkä ovat terveydelliset vaikutukset? Vähentää myös omaa altistumista sisällä ja ulkona.

2.6.2        Hyvälaatuisen polttoaineen käyttö

Mahdollisimman kuivan polttopuun käyttö on suositeltavaa! Polttoaineen kosteus hidastaa syttymistä ja palamista ja yleensä lisää päästöjä. Kaikki puussa oleva kosteus joudutaan haihduttamaan pois, mikä alentaa hyötysuhdetta! Kosteus vaikuttaa kaasuuntumisnopeuteen, joten polttopuita, joissa on eri kosteus, on poltettava eri tavalla.

Mitä jos polttopuu on kosteaa? Vähintään sytytys täytyy tehdä kuivalla puulla. Tuo puut sisälle paria päivää aikaisemmin (ei homeisia puita)! Suunnittele polttopuille hyvät varastointiolosuhteet. Polta vain PUHDASTA PUUTA. Ei roskia ollenkaan. Pahvit ja kartongit kannattaa mieluummin viedä kierrätykseen kuin polttaa.

2.6.3        Ulkoiset olosuhteet kuntoon

Onko tulipesässä tuhkaa? Tyhjennä tulipesä tuhkasta. Liiallinen tuhkan määrä vaikuttaa palamisilman ja savukaasujen virtausoloihin. Arina saattaa rikkoontua, jos tuhkatila on täysi! Kiukaissa tuhkatila on pieni, joten tyhjennä aina ennen polttoa.

Onko pelti auki? Testaa, onko vetoa tulitikkutestillä! Jos tulitikusta aiheutuva savu ei siirry iloisesti hormiin, älä sytytä. Tarkista onko takkakytkin päällä, sammuta liesituuletin ja keskuspölyimuri. Jos vetoa ei edelleen ole riittävästi, lämmitä hormia kuumailmapuhaltimella tai polttamalla sanomalehteä hormissa! Sytyttää ei kannata, jos vetoa ei ole. Veto paranee yleensä melko nopeasti.

Pidä pelti koko ajan auki. Jos veto on liian kova, säädä sitä mieluummin ilmaluukkuja pienentämällä kuin piipunpeltiä sulkemalla. Nykyaikaiset polttolaitteet ovat tiiviitä ja vedon säätö onnistuu hyvin ilma-asetuksilla.

2.6.4        Ladonta, sytyttäminen, panos- ja klapikoko

Polttoaineen kaasuuntumista voidaan säädellä tiukalla/löyhällä ladonnalla. Tiukka ladonta hidastaa kaasuuntumista, löydä ladonta nopeuttaa kaasuuntumista. Silloin kun kaasuuntumista halutaan nopeuttaa, käytetään pieniä klapeja ja löyhää ladontaa (esim. sytytyksessä). Vastaavasti polton loppuvaiheessa, viimeisessä panoksessa, kaasuuntumista saattaa olla tarve rajoittaa, jolloin käytetään tiivistä ladontaa ja järeämpää (tai kosteampaa) puuta. Perusperiaatteena on hyvä, että klapit ovat irti tulipesän seinistä, jolloin palamisilma pääsee virtaamaan panoksen ympäriltä ja muodostaa ilmaverhon kaasuuntuvan polttoaineen ympärille. Suositeltava tapa on latoa puut vaakasuoraan, mutta tämä ei kaikissa polttolaitteissa ole järkevää.

Sytyttämisessä kannattaa käyttää hyviä sytykkeitä, joita ovat kuivat puutikut ja lastut sekä tuohi. Sanomalehdelläkin panos syttyy, mutta lehdestä tulee paljon tuhkaa, joka tukkii virtausreittejä. Päältä sytyttämistä kannattaa suosia, jos se vain laitteeseen soveltuu. Sytykkeet asetetaan panoksen päälle, sytykkeiden alle pieniä klapeja, pohjalle järeämpiä. Tärkeintä on, että polttoainetta ei ole liikaa tulipesässä kerrallaan. Tulipesä täytetään korkeintaan puolilleen.

2.6.5        Toiminta polton aikana

Palamista kannattaa tarkkailla polton aikana. Kun palaminen näyttää hyvältä, kannattaa mennä myös ulos tarkkailemaan tilannetta. Miltä savu, näyttää tai tuoksuu? Jos savu on tummaa tai ruskeaa tai tuoksuu kitkerälle, jotakin on palamisessa vialla, jos taas vaaleaa harmaata tai näkymätöntä, poltto-olosuhteet ovat todennäköisesti kunnossa. Huomioi, että pienhiukkasia syntyy myös täydellisestä palamisesta ja "näkymättömässä" savussakin niitä on noin 10 miljoonaa kappaletta yhden sokeripalan tilavuudessa.

Lisäyksen jälkeen näkyvää savua tulee lähes poikkeuksetta. Jos "savutus" kestää yli 5 minuuttia tai kenties koko polton ajan, tällöin palaminen on erittäin huonoa ja asialle kannattaa tehdä jotakin. Kokeile ja opettele erilaisilla panoskoilla, ladonnalla tai pellin/ilman syötön asennoilla saatko näkyvää savua vähennettyä.

Puuta ei kannata polttaa liikaa. Perussääntö on, että varaavassa tulisijassa voi polttaa kerrallaan 1 kg puuta 100 kg polttolaitteen massaa kohden eli 1000 kg:n tulisijassa 10 kg.

2.6.6        Polton loppuvaiheet

Loppuhiillos palaa hitaasti, koska palaminen tapahtuu kiinteän hiilen ja palamisilman välillä, ei kaasumaisten komponenttien välillä kuten muissa palamisvaiheissa. Hiillos kannattaa polttaa nopeasti pois, koska ilmanvirtausten mukana tulisijaan sitoutunutta lämpöä kulkeutuu savupiipun kautta ulos. Hiillosvaiheessa toisioilmat (esim. luukusta) voi sulkea ja käyttää pelkästään primääri-ilmaa. Kun hiillos on palanut lähes loppuun, ilmansyötön voi sulkea kokonaan ja savupellin asentoa pienentää. Jos tulisija on tiivis, viimeiset kekäleet sammuvat itsestään nopeasti ja pellen voi sulkea kokonaan. Huomioi, että pelti kannattaa sulkea kokonaan kiinni mahdollisimman pian, mutta kytevää hiillosta ei saa jäädä yhtään tulipesään!

3       PÄÄSTÖJEN TERVEYSHAITAT JA HIUKKASTEN TOKSISUUS

3.1  PUUN PIENPOLTON PÄÄSTÖJEN TERVEYSHAITAT

Vaikka puun poltto on yleinen lämmitysmuoto pohjoisella pallonpuoliskolla, on sen päästöjen terveyshaittoja tutkittu vielä hyvin vähän. Pienhiukkasia ja häkää pidetään tällä hetkellä terveydelle haitallisimpina komponentteina puun pienpoltossa. Puun savu voi aiheuttaa hengitystieoireita, kuten yskää ja hengityksen vinkumista. Se lisää astmakohtausten määrää, keuhkoahtaumataudin oireilua sekä sydän - ja verisuonitautia sairastavien henkilöiden sairastavuutta, sekä aiheuttaa kroonisia keuhkoputkentulehduksia. Sairauksien pahenemisen lisäksi pitkäaikainen altistuminen puunpolton savulle voi aiheuttaa uusia sairauksien puhkeamisia; sydän ja hengityssairauksia muutamassa vuodessa ja uusia syöpätapauksia useiden vuosien altistumisen seurauksena. Polttolaite, polttotapa ja puun laatu vaikuttavat puun polton päästöjen kemialliseen koostumukseen ja sitä kautta myös terveyshaittoihin. Nykytietämyksen mukaan huonon palamisen päästöjä voidaan pitää haitallisempina kuin hyvän palamisen päästöjä.

Toksikologisilla kokeilla saadaan tärkeää tietoa päästöjen haitallisesta vaikutuksesta elimistöön tai kudokseen. Aikaisemmat tutkimukset pitävät tulehdusta yhtenä tärkeänä biologisen mekanismina sydän - ja hengityssairauksien pahenemisen taustalla. Puun polton savulle altistuminen voi myös heikentää immuunipuolustuksen vasteita, joka altistaa esimerkiksi infektioille. Toksikologisissa kokeissa tutkittiin myös muita terveyshaittojen taustalla olevia mekanismeja; solukuolemaa ja genotoksisuutta.

3.2  PIENHIUKKASTEN TOKSISUUDEN TUTKIMINEN

Pienhiukkasten toksisuutta voidaan tutkia kliinisissä kokeissa, sekä kokeellisesti solu - ja eläinmalleissa. Kliinisissä kokeissa hiukkasille altistuneiden ihmisten terveydentilaa seurataan laboratoriokokeilla ja kyselyillä. Tällä tavalla voidaan löytää yhteyksiä hiukkasaltistuksen ja terveydentilassa tapahtuvien muutosten väliltä. Solu - ja eläinkokeissa elimistön ulkopuolella kasvatettuja soluja tai koe-eläimiä, kuten hiiriä tai rottia, altistetaan erilaisille pienhiukkasannoksille. Solu - ja eläinkokeiden tavoitteena on tunnistaa pienhiukkasten käynnistämiä perimmäisiä mekanismeja elimistössä, sekä kartoittaa hiukkasannosten haitallisuutta. Toistaiseksi täysin haitatonta pienhiukkaspitoisuutta ei ole pystytty määrittämään. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin pienikin määrä hiukkasia saattaa aiheuttaa terveyshaitan. Hiukkasten käynnistämät mekanismit ovat hyvin monimutkaisia ja niiden selvittämiseen tarvitaan lukuisia koesarjoja soluilla ja eläimillä. Terveyshaittojen arvioinnissa yhdistetään kaikki saatavilla oleva tieto kliinisistä kokeista, sekä solu- ja eläinkokeista.

4       PIENPOLTTOLAITTEIDEN ESITTELY

4.1  PANOSPOLTTO

Panospoltossa tulipesään laitetaan kerralla polttoaine-erä, joka sytytetään palamaan. Panoksen annetaan palaa loppuun ennen seuraavan panoksen lisäämistä tai klapeja voidaan lisätä yksitellen. Panospoltossa palamisolosuhteet vaihtelevat palamisvaiheen mukaan.

4.1.1        Varaavat tulisijat

Yleistä: Varaavat tulisijat ovat yleisimpiä puun pienpolttoon käytettyjä polttolaitteita Suomessa. Varaavia tulisijoja ovat mm. moderni varaava takka, perinteinen varaava takka, leivinuuni, liesi, kaakeliuuni, vuolukiviuuni ja -takka, pönttöuuni, takka-leivinuuni ja liesi-leivinuuni. Termistö voi vaihdella maittain, mikä hankaloittaa tulisijojen nimeämistä. Lisäksi termeissä esiintyy päällekkäisyyttä: esimerkiksi takka voi olla samalla moderni varaava takka sekä vuolukivitakka.

Käyttö: Varaavan tulisijan toiminta perustuu puun polttamiseen lyhyessä ajassa suurella teholla, jolloin vapautuva lämpöenergia varastoituu takan varaavaan massaan. Varaavia tulisijoja voidaan käyttää lämmitykseen ja ruuanlaittoon. Varaavissa tulisijoissa poltetaan yleensä klapeja. Varaaviin takkoihin voidaan käyttää myös puupellettejä pellettikorien avulla.

Toimintaperiaate: Varaavat tulisijat toimivat vastavirtaperiaatteella. Polttoaine palaa tulipesässä. Savukaasut nousevat tyypillisesti yläpalotilaan ja sieltä savukanavia pitkin tulisijan alaosaan ja poistuvat savupiippuun. Joissakin malleissa, savukaasut johdetaan vielä kertaalleen ylös ja tulisijan päältä savupiippuun, jolloin lämpöä varaavaa pinta-alaa on enemmän.

Materiaali/rakenne:  Varaavat tulisijat ovat rakenteeltaan massiivisia. Tulipesän ympärillä on paljon varaavaa massaa, joka varaa lämpöä mahdollisimman hyvin ja luovuttaa sitä mahdollisimman pitkään. Valmistusmateriaaleina käytetään tiiltä, vuolukiveä, keraamista tai muuta hyvin lämpöä varaavaa materiaalia.

4.1.1.1    Perinteinen varaava takka

Yleistä: Perinteisissä varaavissa takoissa polttotekniikka on perinteistä eikä ilmansyöttöä voida kontrolloida kuten moderneissa varaavissa takoissa.

Polttotekniikka: Perinteisissä varaavissa takoissa on yleensä tyypillinen rakoarina, jonka läpi johdetaan ensiöilmaa. Ilmaa syötetään myös luukun kautta, mutta tämä ei tyypillisesti vaikuta palamiseen vaan huuhtelee luukkua ja estää sitä likaantumasta. Päästöjen osalta kaasuuntumisen hallinta on avainasemassa.

Päästöt: Päästöjen määrä riippuu voimakkaasti käyttäjän toiminnasta.

4.1.1.2    Moderni varaava takka

Yleistä: Polttotekniikkaa kehitetty perinteisiin varaaviin takkoihin verrattuna. Tulisijan käytössä tulee noudattaa laitevalmistajan antamia ohjeita.

Polttotekniikka: Moderneissa varaavissa takoissa palamisilma on vaiheistettu. Ensiöilma johdetaan perinteisesti arinan alta. Toisioilmaa johdetaan kaasujen palamisvyöhykkeelle tulipesän yläosaan sivuilta ja päältäpäin. Huuhteluilma tulee luukusta. Eri vaiheiden ilmansyöttöä voidaan kontrolloida. Hallitun ilmansyötön johdosta palamisilma ja palamiskaasut sekoittuvat paremmin ja päästöt pienenevät.

4.1.1.3    Leivinuuni

Yleistä: Leivinuunit ovat erittäin massiivisia polttolaitteita, joita käytetään lämmityksen lisäksi ruuanlaittoon ja paistamiseen.

Polttotekniikka: Leivinuuneissa ei ole rakoarinaa. Umpinaisen kiviarinan vuoksi palamisilman johtaminen kaasujenpalamisvyöhykkeelle on vaikeaa. Yleensä johdetaan pelkästään ensiöilmaa, joka syötetään luukusta polttoainekerroksen läpi ja yli. Kun puut ovat palaneet hiillokseksi, hehkuvat hiilet voidaan tiputtaa hiilitilan arinalle, missä ne palavat loppuun.

4.1.1.4    Liesi

Yleistä: Liettä käytetään ensisijaisesti ruuanlaittoon ja nopeana lämmönlähteenä kesämökeillä. Liesi luovuttaa lämpöä melko nopeasti. Varaavasta materiaalista valmistettuna liesi voi olla osittain varaava. Tulipesä on yleensä hyvin pieni.

Polttotekniikka: Liedessä liekit lämmittävät suurta metallipintaa, mistä johtuen liekit myös jäähtyvät nopeasti. Perinteisen tekniikan liedessä ei käytetä toisioilmaa. Modernin tekniikan liedessä vaiheistettu palamisilma ohjataan tarkasti ja säädellysti oikeaan paikkaan, mikä nostaa tulisijan hyötysuhdetta. Modernin tekniikan liedessä toisio- sekä mahdollinen tertiääri-ilma voidaan lämmittää mahdollisimman vähäisen ilmamäärän käyttämiseksi ja jäähtymisen estämiseksi. Kun liettä käytetään ruuanvalmistukseen, tulta ylläpidetään jatkuvasti.

4.1.2        Kiukaat

Yleistä: Puulämmitteisiä kiukaita on kolmea eri tyyppiä: jatkuvalämmitteisiä, kertalämmitteisiä ja savusaunankiukaita. Saunankiukaat ovat Suomessa hyvin yleisiä tulisijoja.

Toimintaperiaate: Kiukaista halutaan saada ulos mahdollisimman kova hetkellinen teho, jotta kivet ja sauna saadaan lämpimäksi, vaikka se ei päästöjen kannalta olekaan edullista. Kiukaissa lämpö varautuu kiuaskiviin. Tulipesä on suhteellisen pieni. Yleensä kiukaissa käytetään ainoastaan ensiöilmaa arinalta ja luukusta. Moderneissa kiukaissa ilmansyöttöä voi säädellä, mutta kiukaiden hinta on perinteisiin kiukaisiin verrattuna korkea.

Materiaali: Kiukaan vaippa on yleensä terästä, mutta kiukaita valmistetaan myös esimerkiksi tiilestä ja vuolukivestä. Savukiuas voidaan rakentaa myös kivistä latomalla ja holvaamalla ilman laastia. Kaikissa kiukaissa käytetään kiuaskiviä lämmön varastointiin.

4.1.2.1    Jatkuvalämmitteinen kiuas

Yleistä: Jatkuvalämmitteistä kiuasta voidaan käytetään koko saunomisen ajan.

Polttotekniikka: Jatkuvalämmitteisessä kiukaassa kiuaskivet ovat erillään tulipesästä. Savukaasu ei ole kosketuksissa kivien kanssa, vaan kulkee omassa kanavassaan kivien välissä virraten lopulta savuhormista ulos. Tyypillisesti savukanavat ovat erittäin lyhyet, savukaasun lämpötila korkea ja hyötysuhde huono.

4.1.2.2    Kertalämmitteinen kiuas

Yleistä: Kertalämmitteinen kiuas on lämpöeristetty umpikiuas, jossa löylypesän päällä on kansi. Kiukaan lämmityksen aikana lämpöä varautuu kiuaskiviin ja saunominen voidaan aloittaa vasta lämmittämisen jälkeen. Saunomisaika on rajoitettu, kuitenkin useita tunteja. Yksityissaunojen kertalämmitteisissä kiukaissa kivimäärä vaihtelee välillä 35-120 kg riippuen kiukaan tehosta ja mallista.

Polttotekniikka: Savukaasu virtaa kiuaskivien läpi kulkeutuen lopulta kivipesän sivulla tai päällä olevaan savuhormiin. Savupiipun peltien avulla voidaan säädellä vetoa ja sulkea hormi lämmityksen loputtua.

4.1.2.3    Savusaunankiuas

Yleistä: Savusaunankiuas on kertalämmitteinen kiuas, joka voidaan rakentaa esimerkiksi kivistä latomalla, tai muuraamalla tiilistä tai liuskakivistä. Savukiukaita on saatavilla myös tehdasvalmisteisina. Kivimäärä on melko suuri, yli 120 kg, riippuen saunan tilavuudesta. Lämmitystapansa ja paloturvallisuutensa vuoksi savusaunan ja - kiukaan rakentamiselle on monia rajoituksia. Palo- ja käyttöturvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota myös lämmitysvaiheessa.

Polttotekniikka: Savukiukaassa savukaasu nousee kivien läpi suoraan löylyhuoneeseen lämmittäen samalla kiuaskivet. Savu poistuu avoimen ulko-oven ja seinällä olevan luukun tai välikatossa sijaitsevan lakeistorven kautta.

4.1.3        Kamiinat ja muut tulisijat

Kamiinat, takkasydämet, avotakat ja kuoritakat ovat tyypillisiä lämpimissä maissa, missä tulisijalta ei vaadita varaavaa ominaisuutta.

4.1.3.1    Kamiina

Yleistä: Kamiinoilla on suuri hetkellinen lämmitysteho, jonka se luovuttaa huoneilmaan säteilemällä tai konvektion eli lämpimän ilman kierrätyksen kautta. Kamiinoita on vanhempia perinteisiä malleja, joissa käytetään ainoastaan ensiöilmaa, sekä moderneja malleja, joissa ilmansyöttö on vaiheistettu. Tulisijojen valmistajat antavat yleensä tarkat ohjeet kamiinojen käyttöön, joita tulee noudattaa huolellisesti.

Polttotekniikka: Kamiinoissa ei ole rakoarinaa ja tulipesä on usein hyvin pieni. Perinteisissä kamiinoissa käytetään ainoastaan ensiöilmaa, jota johdetaan luukusta. Modernin tekniikan kamiinoissa palamisilmaa ohjataan tulipesään useassa vaiheessa tarkasti ja säädellysti, mikä nostaa tulisijan hyötysuhdetta. Toisio- sekä mahdollinen tertiääri-ilma voidaan tulistaa mahdollisimman vähäisen ilmamäärän käyttämiseksi ja jäähtymisen estämiseksi. Moderneja kamiinoita voidaan käyttää myös pienellä teholla hallitusti.           

4.1.3.2    Avotakka

Yleistä: Avotakat ovat nimensä mukaisesti avoimia tulisijoja ja siksi avotakkojen hyötysuhde on huono. Takkoihin voidaan asentaa takkasydän hyötysuhdetta parantamaan.

Polttotekniikka: Avotakassa ei ole suuluukkuja, joten rajaton ilmansyöttö jäähdyttää tulipesää huomattavasti. Palamisilmaa voidaan johtaa lisäksi tuhkaluukun kautta rakoarinan läpi. Avotakoissa voi myös olla kiinteä arina. Savukaasut johdetaan suoraan hormiin. Palamisolosuhteet vastaava lähes perinteistä nuotiolla polttoa.

4.1.3.3    Takkasydän

Yleistä: Takkasydän on tarkoitettu asennettavaksi avotakkaan parantamaan avotakan hyötysuhdetta. Takkasydämet lämmittävät huoneilmaa: jäähtynyt ilma kiertää takkasydämen alta ja palaa huoneeseen yläpuolelta lämpimänä. Peltinen tai valurautainen takkasydän asetetaan tulipesään ja liitetään savuhormiin omalla savuputkella. Takkasydänten tulipesään voidaan sijoittaa varaavaa massaa, jolloin takkasydämestä saadaan osittain varaava.

Polttotekniikka: Takkasydänten rakenne vastaa melko hyvin kamiinan rakennetta. Modernin tekniikan takkasydämissä palamisilmaa syötetään tulipesään tarkasti määriteltyyn paikkaan ja toisioilma sekä mahdollinen tertiääri-ilma tulistetaan. Tämän johdosta päästöt pienenevät ja hyötysuhde paranee.

4.1.3.4    Kuoritakka

Yleistä: Kuoritakka valmistetaan asentamalla takkasydämen ympärille elementtejä.

Polttotekniikka: Polttotekniikka vastaa takkasydänten polttotekniikkaa.

4.1.4        Klapikattilat

Yleistä: Kattiloita käytetään pääasiallisena lämmönlähteinä pientaloissa. Kattilalla tuotettu lämpöenergia siirretään yleensä joko veden tai ilman avulla käytettäväksi samassa kiinteistössä tai hyvin lähellä sijaitsevaan kohteeseen. Kattilan tuottamalla lämpöenergialla voidaan lämmittää patteriverkostossa kiertävää vettä ja/tai käyttövettä. Kattiloiden tehot vaihtelevat muutamasta kymmenestä muutamaan sataan kilowattiin riippuen käyttökohteesta. Kattilat voivat toimia omana yksikkönään tai niihin voi olla liitettynä pelletti tai stokeripoltin.

Rakenne: Yksinkertaisimmillaan klapikattilat koostuvat tulipesästä, arinasta ja lämmönvaihdinosasta ja savunpoistokanavasta. Arinat ovat tavallisesti valuraudasta tai keraamisesta materiaalista valmistettuja kiinteitä tasoarinoita. Yleensä kattilaan liitetään varaaja hyötysuhteen parantamiseksi. Klapikattilaa ei tulisi koskaan käyttää ilman varaajaa.

Toimintaperiaate: Polttotekniikka vaihtelee kattilatyypin mukaan. Kattilat voidaan jakaa kolmeen ryhmään polttotavan mukaan: yläpalokattila, alapalokattila ja käänteispalokattila.

Käyttö: Klapikattiloita käytetään pienkiinteistöjen lämmönlähteenä. Osassa polttolaitetyypeistä polttoaineena voidaan käyttää klapien lisäksi myös haketta. Polttoaineen syöttäminen käsin kattilaan on tyypillistä.

4.1.4.1    Yläpalo-, alapalo- ja kaksoispesäkattilat

Yläpalokattila

Yleistä: Yläpalokattila on Suomessa yleisin pienkattilatyyppi. Palaminen tapahtuu samalla tavalla kuin perinteisessä varaavassa takassa.

Polttotekniikka: Yläpalokattila muistuttaa toimintaperiaatteeltaan tulisijaa. Polttoaine syötetään kattilaan isoina panoksina ja koko panos syttyy kerralla. Polttoilma tuodaan pohjalta rakoarinan läpi sekä kattilan luukkujen kautta. Varaajan liittäminen kattilaan on suositeltavaa sillä se parantaa hyötysuhdetta ja auttaa hallitsemaan päästöjä.

Kaksoispesäkattila

Yleistä: Yhdistelmä, jossa on kaksi tulipesää. Toinen on tyypillisesti klapien polttamiseen tarkoitettu yläpalokattila ja toinen on tarkoitettu öljyn polttamiseen. Kattila on tarkoitettu pääasiallisesti öljyn polttamiseen ja yläpalokattilan tulipesä onkin vanhemmissa kattiloissa pieni ja soveltuva vain tilapäiseen klapien käyttöön. Kaksoispesäkattilaa voidaan käyttää vahäpäästöisesti vain polttamalla pieniä panoksia kerrallaan.

Polttotekniikka: Polttotekniikka vastaa yläpalokattilan ja varaavan tulisijan polttotekniikkaa, mutta tulipesä on huomattavasti pienempi.

Alapalokattila

Yleistä: Alapalokattilassa palaminen on tehokkaampaa kuin yläpalokattilassa, mutta alapalokattilat ovat myös huomattavasti kalliimpia kuin yläpalokattilat. Polttoaineena voidaan käyttää klapien lisäksi myös haketta.

Polttotekniikka: Polttoaine pinotaan isoon säiliöön, jonka pohjalla on arina. Palaminen tapahtuu polttoainekerroksen alaosassa. Palamisilma tuodaan polttoainekerroksen läpi sekä arinan kautta. Palamiskaasut johdetaan kattilan takaosassa olevaan jälkipalotilaan, jossa kaasut hapettuvat edelleen. Palaminen on luonteeltaan jatkuvampaa kuin yläpalokattilassa. Polttoainetta voidaan lisätä vaikuttamatta palamisvyöhykkeen tilaan. Kaasujen tehokkaan palamisen johdosta päästöt ovat pienempiä kuin yläpalokattilalla.

4.1.4.2    Modernit kattilat

Yleistä: Käänteispalokattilat ja muut vastaavat tekniikat edustavat uusinta kattilatekniikkaa. Käänteispalokattila on käytännössä muunnos alapalokattilasta.  Korkean hintansa vuoksi ei ole juurikaan käytössä Suomessa.

Polttotekniikka: Palamiskaasut ohjataan pakotetusti polttoainekerroksen alapuolella olevaan keraamiseen jälkipalotilaan. Jälkipalotilassa kaasut palavat erityisen korkeassa lämpötilassa ja palaminen on hallitumpaa kuin alapalokattilalla. Kattiloissa on tyypillisesti sisäänrakennettu savukaasuimuri, jonka avulla kattilan sisällä pystytään ylläpitämään alipainetta. Lisäksi kattiloissa käytetään kaksikertaisia luukkuja lämpöhäviöiden pienentämiseksi. Jäännöshappipitoisuutta mittaavan lambda-sondin avulla voidaan palamista säädellä siten, että päästöt pysyvät mahdollisimman alhaisina. Kehittyneen polttotekniikan ansiosta päästöt saadaan pidettyä hyvin alhaisina.

4.2  POLTINPOLTTO

Yleistä: Jatkuvasyöttöisessä poltossa polttoaineen palakoko on pieni ja polttoaineena käytetään tyypillisesti haketta tai pellettejä. Pienkiinteistöluokan polttimia ovat stokeripoltin ja pellettipoltin, jotka on kytketty kattilaan. Erityisesti pellettipolttimia on myös integroitu kattiloihin, jolloin puhutaan pellettikattiloista.

Rakenne: Poltinpolttoon tarvittavia osia ovat ruuvisiirrin, poltin ja kattila/tulipesä kaasujen palamista varten. Lisäksi on huomioitava, että polttoainetta varten tarvitaan tila polttoainesäiliölle.

Toimintaperiaate:      Polttimen toimintaperiaate riippuu poltintyypistä. Joissakin polttimissa tehoaluetta voidaan säätää portaattomasti tarpeen mukaan, toiset polttimet toimivat ns. on-off-käynnillä. Päästöjen kannalta tärkeintä on polttimen oikea mitoitus, varaaja tarvittaessa sekä polttimen toimintaperiaate suhteessa mitoitukseen.

4.2.1        Pellettipoltin

Yleistä: Pellettipolttimia käytetään pellettikattiloissa ja pellettitakoissa. Pellettikattiloissa poltin ja kattilaosat voivat olla kiinteä laitekokonaisuus tai irrallisia osia. Irrallisia pellettipolttimia voi käyttää myös useimmissa kiinteille polttoaineille tarkoitetuissa kattiloissa sekä öljypolttimen kattilassa. Pellettikattiloilla palamisesta syntyvä lämpö käytetään veden lämmittämiseen. Pellettitakat ovat pienemmän kokoluokan lämmityslaitteita ja ne lämmittävät huoneilmaa konvektiolla. Polttoaineena käytetään pellettejä, joiden laatu on määritelty polttimen käyttöohjeessa.  

Polttotekniikka: Polttimet voidaan jakaa syöttötavan mukaan ylä-, ala- ja vaakasyöttöisiin sekä palamisperiaatteen mukaan kaasutus-, arina-, malja- ja putkipolttimiin. Polttoaine tuodaan polttimelle säiliöstä syöttöruuvin avulla. Polttoaineen sytytys toimii automaattisesti joko sähköisesti sytytysvastuksen avulla tai pilot-liekin avulla. Poltinten teho säätyy portaattomasti tehontarpeen mukaisesti, tai termostaatti ohjaa poltinta (on-off-käyttö), jolloin poltin toimii nimellisteholla ja sammuu kokonaan, kun lämmöntarve on saavutettu. Päästöt ovat yleensä pienimmillään polttimen toimiessa nimellisteholla.

4.2.2        Stokeripoltin

Yleistä: Toimii samalla periaatteella kuin vaakasyöttöinen pellettipoltin. Polttoaineena voidaan käyttää haketta ja pellettejä.

Polttotekniikka: Polttoaine syötetään vaakasuunnassa olevan kiinteän ruuvin avulla palopäähän. Polttoaine palaa palopäässä pienellä arinalla. Poltinpää voi olla joko kokonaan kattilan tulipesän sisäpuolella tai osittain ulkopuolella, jolloin vain kaasut johdetaan tulipesään. Kaasut palavat tulipesässä. Stokeripoltinta pidetään käytännössä jatkuvasti päällä ja tehoa säädetään termostaatin avulla. Alimmalla tehoalueella ylläpidetään pilot-liekkiä, joka sytyttää polttoaineen tehoa nostettaessa.

4.2.3        Kaasutuspoltin

Yleistä: Kaasutuspolttimessa polttoaineen kaasutus ja kaasujen poltto on selkeästi eriytetty. Muuten käyttö ja polttotapa ovat täysin vastaavia kuin muissakin polttimissa.

Polttotekniikka: Polttoaine kaasutetaan primääri-ilmalla erillisessä kaasutuskammiossa. Palokaasut johdetaan palopäähän ja poltetaan sekundääri ja tertiääri-ilmojen avulla korkeassa lämpötilassa. Polttotekniikan päästöt ovat erittäin pienet, myös vapautuvien tuhkahiukkasten osalta.

4.2.4        Pellettitulisijat

4.2.4.1    Pellettikori

Yleistä: Pellettikori mahdollistaa pellettien käytön polttoaineena takoissa.

Polttotekniikka: Kori täytetään tulipesän ulkopuolella. Sytytyksen apuna käytetään pientä määrää sytytysnestettä tai sytytyspalaa. Koriin kuuluu sisäsylinteri, joka asetetaan ennen sytytystä polttoainekerroksen päälle ja palamisen edetessä sylinteri laskeutuu alemmaksi ja pitää yllä tasaista liekkiä. Panos poltetaan kerralla loppuun. Koreja on useamman eri teholuokan malleja.

4.2.4.2    Pellettitakka

Yleistä: Pellettitakkoja käytetään yksittäisten huoneiden, asuntojen ja kesämökkien lämmönlähteinä. Pellettitakat sisältävät teräskuoren, polttoainesäiliön ja pellettipolttimen. Toimintaperiaate on sama kuin pellettipolttimissa, mutta lämmönsiirto huonetilaan tapahtuu vastaavalla tavalla kuin kamiinoissa. Huoneilmaa kierrätetään teräskuoren välissä, jolloin se lämpiää. Pellettitakkoja on helppo säätää ja lämpöä saadaan nopeasti. Malleja on monia ja yleisesti takat on hyvin automatisoituja mukaan lukien tehon ja palamisen puhtauden säätö.

4.2.4.3    Hybriditakka

Yleistä: Hybriditakat ovat varaavia takkoja, jotka sisältävät integroidun pellettipolttimen. Polttoaineena voidaan käyttää siis joko klapeja tai pellettejä, kuitenkin vain yhtä kerrallaan. Molemmat polttoaineet poltetaan panosperiaatteella. Muunnettavuus polttolaitetyypistä toiseksi on yksinkertaista. Hallittuun polttoon päästään säätämällä erikseen ensiö- ja toisioilmaa.

Polttotekniikka: Polttotekniikka perustuu varaavan tulisijan ja pellettipolttimen toimintaan.

5       TIETOJEN KÄSITTELY MALLISSA

5.1  PERUSVALINNAT

5.1.1        Valikko "polttolaite"

Koko tietokannan käyttö lähtee tästä valikosta liikkeelle. Alussa valikossa on teksti "valitse ensin polttolaite".  Valikosta on valittavissa erikseen panospoltto ja jatkuvapoltto, jolloin tietokannasta haetaan kaikki kyseistä polttotyyppiä kuvaavat tulokset. Tällöin on mahdollista nähdä, kuinka paljon esimerkiksi panospolton mittaustulosten välillä on hajontaa.

Pääpolttotyyppien lisäksi on valittavissa polttotyyppien alalajeja (varaavat tulisijat, kiukaat jne) tai yksittäinen laitetyyppi (perinteinen varaava takka jne). Tietokannassa oleva laitelista perustuu siihen, millaisista laitteista mittaustuloksia on olemassa.

Valikon valinnat: Panospoltto, Varaavat tulisijat, Moderni varaava takka, Perinteinen varaava takka, Leivinuuni, Liesi, Kamiinat ja muut tulisijat, Moderni kamiina, Perinteinen kamiina, Kiukaat, Jatkuvalämmitteinen kiuas, Klapikattilat, Perinteinen kattila, Moderni kattila, Poltinpoltto, Pellettipoltin, Stokeripoltin, Kaasutuspoltin, Pellettitulisijat, Hybriditakka ja Pellettitakka. Tietoa laitetyyppien ominaisuuksista löytyy kohdasta "Pienpolttolaitteiden esittely".

Kun valinta on tehty, tietokanta antaa heti valintaa vastaavan tuloksen, kuten on esitetty myöhemmin kohdassa "Tulosten esittäminen".

Tätä seuraavilla valinnoilla tuloksia tarkennetaan kohta kohdalta.

5.1.2        Valikko "polttoaine"

Valinnan perusteella malli etsii tietokannasta rivit, joihin valinta täsmää (edellisten asetusten lisäksi), ja esittää tulokset muiden (tätä seuraavien) valintojen osalta oletusasetuksilla. Panospoltto ja poltinpoltto ovat tässä eriytettynä. Jos edellisessä valikossa on valittuna ollut jokin panospolttolaite valinnat ovat seuraavat: Koivu, Kuusi, Mänty, Pyökki, Kaikki, joista "Kaikki" sisältää kaikilla puulajeilla saadut mittaustulokset. Oletusasetuksena on "Kaikki".

Jos edellisessä valikossa on valittu poltinpoltto, valinnat ja niiden merkitykset ovat seuraavat:

Valitse polttoaine: Mittaukset kaikilla polttoaineilla otetaan huomioon.

Puupelletti, runko: Runkoaineksesta tehdyt puupellettitulokset huomioidaan.

Puupelletti, kuori: Kuoresta tehdyt pellettitulokset huomioidaan.

Puupelletti, kaupallinen: Kaupallisella pelletillä tehdyt tulokset huomioidaan. Kaupallisen pelletin raaka-ainelähde ei aina ole selvitettävissä, ja se voi sisältää erilaisia puun aineosia.

Puupelletti (100 % puuta): Ottaa huomioon kaikki puupelleteillä tehdyt mittaukset (kolme edellistä valikkoa yhdessä).

Hake: Puuhakkeella tehdyt mittaustulokset. Sisältää erilaatuisia pienpolttoon soveltuvia hakkeita, joita ei ole eritelty.

Muut polttoaineet: Sisältää mittaustulokset, joissa polttoaineen raaka-aineena on mm. turvetta, erilaisten viljojen siemeniä tai puuhun on sekoitettu muita raaka-aineita.

Oletusasetuksena on "valitse polttoaine".

5.1.3        Valikko "polton vaihe"

Polton vaihe -valinta on käytettävissä ainoastaan panospoltossa. Valinta on jaettu kahteen osioon, "Poltto" ja "Vaihe". Valikkojen valinnat ja niiden merkitykset ovat seuraavat:

Koko poltto: Etsii tulokset, joissa on mitattu koko polton keskimääräiset tulokset.

Valitse poltto + valitse vaihe: Ottaa huomioon kaikki yksittäiset mittaustulokset mukaan lukien koko polton mittaukset, yksittäisten panosten mittaukset ja yksittäisten vaiheiden mittaukset.

Panos 1 + valitse vaihe: Ottaa huomioon ainoastaan panoksen 1 keskimääräiset tulokset, ei sisällä eri vaiheista mitattuja tuloksia. Vastaavasti Panos 2, Panos 3, Panos 4, Panos 5. Panos 1-2 tarkoittaa keskiarvoa, joka on mitattu panosten 1 ja 2 aikana. Vastaavasti Panos 1-3, Panos 2-3, Panos 3-4.

Valitse poltto + sytytys: Ottaa huomioon kaikkien panosten sytytysvaiheista mitatut tulokset.

Panos 1 + Sytytys: Ottaa huomioon ainoastaan panoksen 1 sytytysvaiheesta mitatut tulokset.

Oletusasetuksena on "koko poltto". Vaiheet on määritelty seuraavasti:

Sytytys: Sytytysvaihe on vaihe, joka alkaa panoksen alusta ja kestää hetkeen, jolloin savukaasun happipitoisuus saavuttaa alhaisimman tasonsa. Tyypillisesti sytytysvaiheen kesto on noin 5-10 minuuttia.

Kaasuuntuminen: Kaasuuntumisvaihe kuvaa tilannetta, jossa polttoaineen kaasutus on kiivaimmillaan. Kaasutusvaihe alkaa sytytysvaiheen jälkeen ja kestää hetkeen, jolloin savukaasun happipitoisuus ylittää 14 %.

Hiillos: Hiillosvaihe kuvaa tilannetta, jolloin suurin osa polttoaineen kaasuuntuvasta osasta on vapautunut ja palaminen tapahtuu pääasiassa kiinteän hiilen ja hapen välisinä reaktioina. Hiillosvaihe kestää tilanteeseen, jossa hiilidioksidipitoisuus alittaa 3 %:n tason.

Loppuhiillos: Loppuhiillos kuvaa viimeisen panoksen hiillosvaiheen jälkeistä tilannetta. Loppuhiillos kestää tilanteeseen, jossa hiilidioksidipitoisuus alittaa 1 %:n tason.

5.1.4        Valikko "poltinpolton teho"

Poltinpoltossa voi valita tulokset Valitse teho, Nimellisteho, Osateho ja Katkoteho. Oletusasetuksena on nimellisteho. Valintojen merkitykset ovat seuraavat:

Valitse teho: Kaikki mahdolliset mittaustulokset huomioidaan tehosta riippumatta.

Nimellisteho: Vain mittaustulokset, joissa poltin toimii mitoitusteholla jatkuvatoimisesti, huomioidaan.

Osateho: Vain mittaustulokset, joissa poltin toimii jatkuvatoimisesti, mutta alle nimellistehon, huomioidaan.

Katkoteho: Vain mittaustulokset, joissa poltin toimii katkokäytöllä (välillä sammuu, välillä käynnistyy), huomioidaan.

5.1.5        Valikko "Käyttötapa ladonta"

Valintojen merkitykset ovat seuraavat:

Valitse ladonta: Kaikki erilaiset ladontatavat huomioidaan.

Vaakaan: Vain ladontatapa, jossa polttoaine on ladottu vaakasuoraan, huomioidaan.

Pystyyn: Vain ladontatapa, jossa polttoaine on ladottu vaakasuoraan, huomioidaan.

5.1.6        Valikko "sytytys"

Valintojen merkitykset ovat seuraavat:

Valitse sytytys: Kaikki erilaiset sytytystavat huomioidaan.

 

Päältä: Vain päältäsytytykset huomioidaan.

Alta: Vain altasytytykset huomioidaan.

5.2  LISÄVALINNAT

Tähän asti kaikki tiedot on haettu todellisten mittaustulosten perusteella tietokannasta. Lisävalintojen antamat tulokset eivät suoraan liity mittauksiin, vaan valinnoissa käytetään erikseen määriteltyjä kertoimia. Aiemmilla valinnoilla saadut CO, OGC ja PM1 -päästöt kerrotaan allaolevilla kertoimilla ja tietokanta etsii kyseisellä laitetyypillä lähimmäksi näitä "uusia" päästöjä vastaavat tulokset ja esittää kuten edellä.

Valinnat  "Tumman savun määrä" ja "tulipesän täyttö" ja "polttoaineen kosteus" ovat rinnakkaisia, vain yhden kohdan voi valita. Esim. pesä täyteen märkiä puita ei ole sallittu.

Valinnat ja niiden merkitykset:

Ei määritelty: Lisävalintoja ei huomioida.

Tumman savun määrä alle 5 min alusta: Rajaa pois mittaustulokset, joissa PM1 päästö yli 100 mg/MJ.

Tumman savun määrä yli puolet panoksesta: Kyseessä on kitupoltto. Päästöille käytetään kertoimia CO 3.5, OGC 14 ja PM1 6 julkaisun Tissari ym., 2008 mukaisesti.

Tulipesän täyttö alle puolet: Rajaa pois mittaustulokset, joissa PM1 päästö yli 100 mg/MJ.

Tulipesän täyttö yli puolet: Päästöille käytetään kertoimia CO 2, OGC 4 ja PM1 2 julkaisujen Tissari ym., 2009 ja Johannsson ym., 2003 mukaisesti.

Polttoaine kosteaa (yli 25 %): Päästöille käytetään kertoimia CO 5, OGC 20 ja PM1 3 julkaisun Johannsson ym., 2003 mukaisesti.

5.3  TULOSTEN ESITTÄMINEN

5.3.1 Päästötulosten esittäminen

Valintojen perusteella tulee teksti "Antamillasi valinnoilla tietokannasta löytyi N osumaa", mikä kertoo, montako mittaustulosta antamillasi valinnoilla löytyi. Malli ilmoittaa keskimääräiset päästötulokset lukuarvoina sekä indekseinä (väreinä).

CO: Häkäpäästö mitattuna IR-tekniikkaan perustuvalla kaasuanalysaattorilla.

OGC: Kokonaishiilivetypäästö mitattuna liekki-ionisaatiodetektioon perustuvalla analysaattorilla.

PM1: Pienhiukkasten massappäästö mitattuna laimennetusta kaasusta jaksottaisella näytteenotolla suodattimelta.

TC: Kokonaishiilipäästö määritettynä suodattimelta termisoptisella analysaattorilla. Kuvaa palamattoman, epätäydellisestä palamisesta johtuvan aineen määrää päästössä (kun verrataan PM1:een)

N: Kokonaislukumääräpitoisuus kaikkien mahdollisten analysaattorien tulos huomioituna. Jos tulos on mitattu useammalla analysaattorilla yhtä aikaa, on käytetty näiden tulosten osalta keskiarvoa.

5.3.2 Toksisuustulosten esittäminen

TOKSISUUSTULOKSET MALLISSA:

Tähän malliin on kerätty tutkimustietoa useammasta tutkimusprojektista. Mallin sisältämät toksisuustulokset on määritetty vain PM1 kokoluokan hiukkasilla, joten sitä ei voi yleistää koko puun polton päästöä kuvaavaksi haitallisuudeksi. Tutkimuksissa on käytetty mallina vain yhtä solulinjaa, hiiren makrofageja (RAW264.7), joilla on merkittävä rooli immuunipuolustusjärjestelmän toiminnassa. Makrofagit ovat ensimmäisiä soluja, jotka kohtaavat keuhkoissa hengitettäviä vierasaineita. Niillä on erityinen kyky erittää tulehdusta edistäviä välittäjäaineita ja ottaa sisäänsä hiukkasia tuhotakseen ne.

TOKSISUUSTULOSTEN ESITTÄMINEN:

Toksikologisten kokeiden tulokset on esitetty kohdassa "Toksisuustulos" indeksiväreinä, joiden selitykset löytyvät vierekkäisestä sarakkeesta oikealta kohdasta "Indeksi". Indeksi pätee vain näihin tutkimustuloksiin, eikä sitä voi yleistää koskemaan esimerkiksi kaupunki-ilman hiukkasia tai ajoneuvojen päästöjä.

Tulehdus: Elimistön reaktio kudosvauriota tai vierasaineita vastaan. Tulehdusreaktiossa immuunipuolustusjärjestelmän solut saapuvat tapahtumapaikalle korjaamaan vaurioita ja/tai tuhoamaan vierasaineita.

Solukuolema: Mekanismi poistaa vaurioituneita soluja. Laaja solukuolema aiheuttaa kudosvaurioita. Immuunipuolustusjärjestelmän soluissa tapahtuva solukuolema saattaa heikentää immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa vierasaineita vastaan.  

Genotoksisuus: Aine on genotoksinen, jos se kykenee aiheuttamaan vaurioita DNA:han ja perimään. Korjaamatta jätetty DNA-vaurio voi pahimmassa tapauksessa johtaa syöpäkasvaimen kehittymiseen.

5.4  Indeksiluokat

Päästöindeksin luokat ovat seuraavat:

                                PM1 (mg/MJ)    CO (mg/MJ)       OGC (mgC/MJ) TC (mg/MJ)        Lukumäärä (#/MJ)

Hyvä                      alle 20                   alle 200                 alle 5                      alle 2                      alle 1 e12

Tyydyttävä          20-50                     200-1000              5-50                       2-10                       1- 5 e12

Huono                  50-100                   1000-2500            50-250                   10-30                     0.5- 1e13

Erittäin huono   yli 100                    yli 2500                 yli 250                    yli 30                      yli 1 e13

                                                                                                                                                                                                               

5.5  Toiminto "etsi lähin tulos"

Toiminnon avulla malli etsii tietokannasta muita mittaustuloksia lähimmäksi vastaavan tuloksen. Lajittelujärjestys on PM1, CO, OGC (ensin etsitään lähin PM1).

5.6  Tarkemmat mittaustulokset

5.6.1        Valikko "yksikkö"

Valintojen merkitykset ovat seuraavat:

Valitse yksikkö: Keskimääräiset mittaustulokset huomioidaan.

Hetkellinen minimi: Hetkelliset minimiarvot huomioidaan.

Hetkellinen maksimi: Hetkelliset maksimiarvot huomioidaan.

5.6.2        Valikko "mittaustieto"

Valinnan perusteella malli piirtää tuloksia vastaavan kuvion. Toiminnon oletuksena on PM1. Valintojen merkitykset ovat seuraavat:

CO: Häkäpäästö mitattuna IR-tekniikkaan perustuvalla kaasuanalysaattorilla.

OGC: Kokonaishiilivetypäästö mitattuna liekki-ionisaatiodetektioon perustuvalla analysaattorilla.

PM1: Pienhiukkasten massappäästö mitattuna laimennetusta kaasusta jaksottaisella näytteenotolla suodattimelta.

Koostumus: Pienhiukkasten massapäästön koostumus jaoteltuna OC ja EC:hen, sekä eri tuhkakomponentteihin. OC kuvaa orgaanisen aineen määrää päästössä. EC kuvaa noen määrää päästössä. OC ja EC on määritetty termisoptisella analyysillä ja tuhkakomponentit IC ja ICP-MS analyyseillä.

Massajakauma DLPI: Kuvaa eri kokoisten hiukkasten massapäästöä kokovälillä 0.03-10 um mitattuna perinteisellä punnitusimpaktorilla.

Lukumääräjakauma ELPI 1: Kuvaa erikokoisten hiukkasten lukumäärää mitattuna ELPI1:llä (sintratut alustat).

Lukumääräjakauma ELPI 2: Kuvaa erikokoisten hiukkasten lukumäärää mitattuna ELPI2:llä (sintratut alustat+suodatinaste).

Lukumääräjakauma ELPI 3: Kuvaa erikokoisten hiukkasten lukumäärää mitattuna ELPI3:llä (alumiinifolioaalustat).

Lukumääräjakauma FMPS: Kuvaa erikokoisten hiukkasten lukumäärää mitattuna FMPS-analysaattorilla.

GMD: Lukumääräjakauman geometrinen keskikoko.

MMD: massajakauman geometrinen keskikoko.

5.6.3        Valikko "muunnokset"

Tietokannan tulokset on laskettu yksikköön mg/MJ, mikä on myös oletusvalinta. Tulokset on mahdollista muuntaa seuraaviin yksiköihin:

g/kg

mg/nm3, red. 13 % O2

mg/nm3, red. 10 % O2

mg/nm3, red. 6 % O2

mg/nm3, red. 3 % O2

 %, red. 13 % O2

 %, red. 10 % O2

Muunnoksissa on käytetty seuraavia  vastaavuuksia:

1 mg/MJ  vastaa

                0.0185   g/kg (lämpöarvosta johtuva maksimivirhe 8 %)

                1.46 mg/nm3, red. 13 % O2 (savukaasun happipitoisuudesta aiheutuva maksimivirhe 1.36 %)

                2.01 mg/nm3, red. 10 % O2 (savukaasun happipitoisuudesta aiheutuva maksimivirhe 1.42 %)

                2.75 mg/nm3, red. 6 % O2 (savukaasun happipitoisuudesta aiheutuva maksimivirhe 1.45 %)

                3.30 mg/nm3, red. 3 % O2 (savukaasun happipitoisuudesta aiheutuva maksimivirhe 1.52 %)

                0.0001170 %, red. 13 % O2 (savukaasun happipitoisuudesta aiheutuva maksimivirhe 1.36 %)

                0.0001611 %, red. 10 % O2 (savukaasun happipitoisuudesta aiheutuva maksimivirhe 1.42 %)

Kertoimet pätevät, kun polttoaineen lämpöarvo on 18.5 mg/MJ ja kosteus 15 %. Maksimivirhe polttoaineen kosteudesta on 3.0 %. Muunnosten laskentatapa on esitetty kirjassa RIL 251 Tulisijat. Rakennusinsinööriliitto 2010.

5.6.4        Valikko "päästövertailu"

Tuloksia voi verrata olemassoleviin ja tuleviin lakisääteisiin päästörajoihin ja polttolaitteiden testausstandardeissa asetettuihin vaatimuksiin. Vertailtavat kohteet ovat:

Maakohtaiset lait ja asetukset:

·         Pohjoismaat, Joutsenmerkki, Kiukaat

·         Pohjoismaat, Joutsenmerkki, Tulisijat

·         Suomi, Sisäasiainministeriön asetusluonnos SM043:00/2008, Varaavat tulisijat, kamiinat, takkasydämet

·         Suomi, Sisäasiainministeriön asetusluonnos SM043:00/2008, liedet

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 1. vaihe, Avotakat

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 1. vaihe, Varaavat tulisijat, kamiinat, takkasydämet

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 1. vaihe, Liedet

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 1. vaihe, Pellettitakat

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 2. vaihe, Avotakat, liedet

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 2. vaihe, Varaavat tulisijat, kamiinat, takkasydämet

·         EU, Direktiivi 2009/125/EC, EuP Lot 15 luonnos 2. vaihe, Pellettitakat

·         Saksa, 1.BImSchV 2010, Varaavat tulisijat, kamiinat, takkasydämet

·         Saksa, 1.BImSchV 2015, Varaavat tulisijat, kamiinat, takkasydämet

·         Saksa, 1.BImSchV 2010, Liedet

·         Saksa, 1.BImSchV 2015, Liedet

·         Saksa, 1.BImSchV 2010, Pellettitakat

·         Saksa, 1.BImSchV 2015, Pellettitakat

·         Saksa, 1.BImSchV, Käytössä olevat tulisijat

·         Sveitsi, 2008, Kattilat, käsinsyöttö

·         Sveitsi, 2008, Kattilat, automaattisyöttö

·         Sveitsi, 2008, Pellettikattilat

·         Sveitsi, 2008, Kamiinat ja takkasydämet

·         Sveitsi, 2008, Liedet

·         Sveitsi, 2008, Pellettitakat

·         Sveitsi, 2011, Kattilat, käsinsyöttö

·         Sveitsi, 2011, Kattilat, automaattisyöttö

·         Sveitsi, 2011, Pellettikattilat

·         Sveitsi, 2011, Kamiinat ja takkasydämet

·         Sveitsi, 2011, Liedet

·         Sveitsi, 2011, Pellettitakat

·         Itävalta, 15A, 2010, Kamiinat, takkasydämet ja liedet

·         Itävalta, 15A, 2010, Pellettitakat

·         Itävalta, 15A, 2015, Kamiinat, takkasydämet ja liedet

·         Itävalta, 15A, 2015, Pellettitakat

 

Pienpolttolaitteiden testausstandardien vaatimukset

·         prEN 15821: 2008, Kiukaat

·         EN 303-5: 1999, Kattilat, käsisyöttö, luokka 1

·         EN 303-5: 1999, Kattilat, käsisyöttö, luokka 2

·         EN 303-5: 1999, Kattilat, käsisyöttö, luokka 3

·         EN 303-5: 1999, Kattilat, automaattisyöttö, luokka 1

·         EN 303-5: 1999, Kattilat, automaattisyöttö, luokka 2

·         EN 303-5: 1999, Kattilat, automaattisyöttö, luokka 3

·         EN 12815: 2001,  Liedet, luokka 1

·         EN 12815: 2001,  Liedet, luokka 2

·         EN 12815: 2001,  Liedet, luokka 3

·         EN 15250: 2008, Varaavat tulisijat

·         EN 13229: 2001, Avotakat ja takkasydämet, luokka 1

·         EN 13229: 2001, Avotakat ja takkasydämet, luokka 2

·         EN 13240: 2001, Kamiinat, luokka 1

·         EN 13240: 2001, Kamiinat, luokka 2

·         EN 14785, Pellettitakat

 

5.6.5        Valikko "haku tietokannasta päästöjen perusteella"

Toiminnon avulla on mahdollista etsiä päästötuloksia ja niiden vastaavuuksia muihin tuloksiin.

 

 

6       YHTEYSTIEDOT

 

Päästötutkimus:

Jorma Jokiniemi, Jarkko Tissari, Olli Sippula

Itä-Suomen yliopisto

Ympäristötieteen laitos

Pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratorio

PL 1627

70211 Kuopio

 

Hiukkasten fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet:

Risto Hillamo

Ilmatieteen laitos

Aerosolitutkimus

Helsinki

 

Toksikologinen tutkimus:

Maija-Riitta Hirvonen

Itä-Suomen yliopisto, Ympäristötieteen laitos

Inhalaatiotoksikologian laboratorio

PL 1627

70211 Kuopio

 

7       LINKIT

 

Projektin tutkimusosapuolet:

Itä-Suomen yliopisto, www.uef.fi/fine

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, www.thl.fi, www.uef.fi/intola

Ilmatieteen laitos, www.fmi.fi

 

Projektin yhteistyökumppanit:

Bet-Ker Oy, www.betker.fi

Dekati Oy, www.dekati.fi

Motiva Oy, www.motiva.fi

Narvi Oy, www.narvi.fi

NunnaUuni Oyj, www.nunnauuni.com

Tekes - teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus, www.tekes.fi

Tulikivi Oy, www.tulikivi.fi

Turun Uunisepät Oy, www.uunisepat.fi

Vapo Oy, www.vapo.fi

Wienerberger Oy, www.wienerberger.fi

8       KIRJALLISUUS

 

Biohousing, www.biohousing.eu.com

Savumerkit - Opas puun pienpolttoon, http://ilmanlaatu.fmi.fi/pdf/savumerkit.pdf

STTV - Puun pienpolttoa koskevat terveydelliset ohjeet, http://www.valvira.fi/files/ohjeet/Puun_poltto-opas.pdf

Pätkittäin puulämmityksestä, http://www.nuohoojat.fi/nuoh/docs/patkittainpuusta.pdf

 

Tieteellisiä julkaisuja

http://www.uef.fi/fine/julkaisut-ja-raportit

 

Polttotekniikaltaan erilaisten puun pienpolttolaitteiden hiukkaspäästöt ja terveys: kemia-toksisuusmalli (PUPO-poltto) -projektin julkaisut:

 

1)    Tieteelliset artikkelit

Lamberg, H., Nuutinen, K., Tissari, J., Ruusunen, J., Yli-Pirilä, P., Sippula, O., Tapanainen, M., Jalava, P.I., Makkonen, U., Teinilä, K., Saarnio, K., Hillamo, R., Hirvonen, M-R., Jokiniemi, J. (2011) Physichochemical characterization of fine particles from small scale wood combustion. Atmos. Environ. In Press.

Saarnio, K., Teinilä, K., Aurela, M., Timonen, H., Hillamo, R. (2010) High-performance anion-exchange chromatography-mass spectrometry method for determination of levoglucosan, mannosan, and galactosan in atmospheric fine particulate matter. Anal. Bioanal. Chem. 39 ,2253-2264.

Tapanainen, M., Jalava P.I., Mäki-Paakkanen, J., Hakulinen, P., Happo, M.S., Lamberg, H., Ruusunen, J., Tissari, J., Nuutinen, K., Yli-Pirilä, P., Hillamo, R., Salonen, R.O., Jokiniemi, J., and Hirvonen, M-R. (2011). In vitro immunotoxic and genotoxic activities of fine particles emitted from two different small-scale wood combustion appliances. Atmos. Environ. In Press .

2)    Konferenssijulkaisut

Frey, A., Saarnio, K., Lamberg, H., Tissari, J., Jokiniemi, J., Hillamo, R. (2010). Optical properties of PM1 emissions originated from wood combustion. International Aerosol Conference 2010, Helsinki, Finland.

Lamberg, H., Nuutinen, K., Tissari, J., Ruusunen, J., Tapanainen, M., Jalava, P.I., Makkonen, U., Hillamo, R., Hirvonen, M.-R. and Jokiniemi, J. (2010) Physico-chemical characterisation of fine particles from small scale wood combustion for toxicological studies. American Association for Aerosol Research (AAAR): Air pollution and health, March 22-26 2010, San Diego, USA.

Lamberg, H., Nuutinen, K., Tissari, J., Ruusunen, J., Tapanainen, M., Jalava, P.I., Yli-Pirilä, P., Makkonen, U., Teinilä, K., Hillamo, R., Hirvonen, M-R., Jokiniemi, J. (2010). Physicochemical characterization of fine particles from small scale wood combustion. International Aerosol Conference 2010, Helsinki, Finland.

Nuutinen, K., Tissari, J., Sippula, O., Lamberg, H., Ruusunen, J., Suonmaa, V., Jokiniemi, J. (2010) Combination of porous tube diluter and ejector diluter in small-scale combustion emission measurement. Expert Conference "Dust measuring procedures", Leipzig, Germany.

J. Ruusunen, H. Lamberg, M. Tapanainen, K. Hytönen, O. Sippula, J. Tissari, M. Ihalainen, T. Karhunen, A.S. Pennanen, P. Willman, M-R. Hirvonen, R.O. Salonen and J. Jokiniemi (2009). A novel particle sampling system for toxicological characterization of emissions, European Aerosol Conference 2009, Karlsruhe, Abstract T150A30.

 

Saarnio, K., Teinilä, K., Aurela, M., Frey, A., Timonen, H., Lamberg, H., Jokiniemi, J., Hillamo, R. (2010) Determination of biomass burning tracers in aerosols with a high-performance anion-exchange chromatography-mass spectrometry (HPAEC/ESI-MS) method. International Aerosol Conference 2010, Helsinki, Finland.

Tapanainen, M., Jalava, P.I., Happo, M., Mäki-Paakkanen, J., Salonen, R.O., Lamberg, H., Ruusunen, J., Tissari, J., Yli-Pirilä, P., Nuutinen, K., Jokiniemi, J., Hirvonen, M-R. (2010).  Immunotoxic and genotoxic responses induced by emission particles from pellet boiler and conventional masonry heater in RAW264.7 macrophages. American Association for Aerosol Research (AAAR): Air pollution and health, March 22-26 2010, San Diego, USA.

Tapanainen, M., Jalava, P.I., Happo, M., Mäki-Paakkanen, J., Hakulinen, P., Salonen, R.O., Lamberg, H., Tissari, J., Yli-Pirilä, P., Nuutinen, K., Jokiniemi, J., Hirvonen, M-R. (2010).  Immunotoxic and genotoxic effects of particles emitted from small-scale wood combustion. International Aerosol Conference 2010, Helsinki, Finland.

Tapanainen, M., Mäki-Paakkanen, J., Hakulinen, P., Jalava, P.I., Lamberg, H., Ruusunen, J., Tissari, J., Yli-Pirilä, P., Nuutinen, K., Jokiniemi, J., Hirvonen, M-R. (2010).  Effect of wood combustion conditions on particle-induced DNA damage In Vitro. Ympäristöterveyden tutkijakoulun vuosiseminaari 2010.

Tapanainen, M., Jalava, P.I., Happo, M., Mäki-Paakkanen, J., Hakulinen, P., Salonen, R.O., Lamberg, H., Ruusunen, J., Tissari, J., Yli-Pirilä, P., Nuutinen, K., Jokiniemi, J., Hirvonen, M-R. (2011).  Appliance technology and combustion condition affect the genotoxic potential of fine particle emission from small-scale wood combustion. Central European Biomass Conference 2011, January 26-29 2011, Graz, Austria.

Tapanainen, M., Jalava, P.I., Lamberg, H., Hakulinen, P., Yli-Pirilä, P., Ruusunen, J., Mäki-Paakkanen, J., Hillamo, R., Jokiniemi, J., Hirvonen, M-R. (2011). Combustion conditions affect toxicological and chemical properties of wood combustion particles. Society of Toxicology Annual Meeting 2011 & ToxExpo March 2011, Washington.

J. Tissari, V. Suonmaa, J. Sutinen, P. Horttanainen and J. Jokiniemi (2009). Effect of air staging on emissions from masonry heaters, European Aerosol Conference 2009, Karlsruhe, Abstract T083A18.

Tissari, J., Sippula, O., Hytönen, K., Lamberg, H., Hukkanen, A., Penttilä, T., Nuutinen, I., Jokiniemi, J. (2010). Correlations between PM1 and other emission components in small-scale wood combustion. International Aerosol Conference 2010, Helsinki, Finland.

 

9       USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

Mitä selaimia sivusto tukee?

Pupo -verkkosivut toimivat seuraavilla internet-selaimilla:

Mozilla Firefox 3.16 (Saatavilla: http://www.mozilla-europe.org/fi/firefox/)

Google Chrome 9.0 (Saatavilla: http://www.google.com/chrome)

Internet Explorer 8.0

Internet Explorer ilmoittaa joissakin tilanteissa "Keskeytetäänkö komentosarjan suorittaminen"?

Tämä ilmoitus voi tulla suoritettaessa laajempaa tietokantahakua. Ilmoitus on Internet Explorer -selaimen ominaispiirre ja ilmoituksen voi ohittaa valitsemalla "Ei". Mikäli käyttäjä valitsee "Kyllä" tietokantahaku keskeytetään.  Suosittelemme käyttämään Mozilla Firefox- tai Google Chrome -selainta. Ilmoitusta ei myöskään tule käytettäessä Internet Explorer 9 -selainta.

Kuva ilmoituksesta:

Kuva ilmoituksesta: Esimerkki

 

Miten päästötuloksien arvio haetaan?

Jos käyttäjän tekemien valintojen jälkeen jollekin päästötulokselle ei löydy tietokannasta mittaustuloksia, suoritetaan arvion etsiminen. Arvio haetaan valitun polttolaitteen päästötulosten perusteella. Tietokannasta etsitään toinen mittaustulos, joka sisältää puuttuvan päästötuloksen mittausarvon ja jonka jokin seuraavista päästötuloksista PM1, CO tai OGC (tässä järjestyksessä) on lähimpänä alkuperäisiä käyttäjän valintojen perusteella näytettyjä päästötuloksia.

 

 Miten pääsen alkuun?

Esimerkkitilanne:

Kiinteistössä ollaan suunnittelemassa lämmitysmuodon vaihtamista öljystä puukäyttöiseen lämmitysmuotoon. Ensimmäisenä vaihtoehtona on klapikattila.

1.   Valitaan vasemmanpuolen "Polttolaite" valikosta "Klapikattilat". Malli antaa PM1 hiukkaspäästökertoimet neljälle eri mittaukselle, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästä.

2.   Tarkennetaan valintaa niin että valitaan "Polttolaite" valikosta "Perinteinen kattila". Nyt nähdään että PM1 hiukkaspäästöt ovat noin 100 mg/MJ.

3.   Jos taas "Polttolaite" valikosta valitaankin "Moderni kattila" nähdään että kahden mittauksen keskiarvoksi saadaan noin 15 mg/MJ. Tekniikkaan panostaminen siis kannattaa!

4.   Entäs kaasupäästöt? Pidetään vasemmanpuoleinen valikko pidetään entisellään ja keskellä olevaan "Mittaustieto" valikosta voidaan valita "CO" eli häkäpäästöt. Taas voidaan tehdä vertailua perinteisen ja modernin kattilan välillä ja nähdään päästöissä merkittävä ero.        

 

 

(C) Copyright Itä-Suomen yliopisto. Kaikki oikeudet pidätetään.