Wahlfors Tiina (FM) 7.4.2006

Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta

Bioteknologia

Enhancement of HSV-TK/GCV suicidegene therapy of cancer (Syövän geeniterapian tehostaminen)

Vastaväittäjä: Professori Veli-Matti Kähäri, Turun yliopisto
Kustos: Professori Leena Alhonen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:

Syövän geenihoidon tehostaminen

Syöpä on yksi yleisimmistä kuolemaan johtavista taudeista, johon sairastuu vuosittain miljoonia ihmisiä. Syöpä syntyy solujen kontrolloimattomasta kasvusta, mikä on seurausta useista muutoksista yksittäisessä solussa. Syöpäsolujen muutokset johtuvat useista virheistä elintärkeissä säätelyreiteissä.

Syöpää on perinteisesti hoidettu lääkkeillä, leikkauksella ja sädehoidoilla, mutta monissa tapauksissa nämä hoidot eivät kuitenkaan riitä parantamaan pitkälle edennyttä tautia. Viime aikainen kehitys biologian, biokemian ja lääketieteen aloilla on mahdollistanut uusien menetelmien kehittämisen syövän hoitoon. Etenkin geeniterapiasta toivotaan tehokasta ja täsmällistä hoitomuotoa moniin syöpätauteihin.

Koska geeniterapia on vielä kokeellinen hoitomuoto, tarvitaan aktiivista tutkimusta tällä saralla. Geeniterapiassa syöpäsoluihin siirretään hoitogeeni, jolla korvataan solujen omia viallisia syöpää aiheuttavia geenejä. Syöpä on kuitenkin monien geenivirheiden ja ympäristötekijöiden summa, eikä ole olemassa yhtä geeniä, joka kaikissa tapauksissa voisi parantaa syövän. Hoitogeeninä voidaankin käyttää myös geeniä, joka tekee solut haavoittuvaisiksi tietyille lääkeaineille. Hoitogeenin siirtämisen jälkeen aloitetulla lääkehoidolla voidaan näin tuhota kasvainkudos, tätä geeniterapia muotoa kutsutaan nimellä itsemurhageeniterapia.

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli löytää keinoja tehostaa syövän itsemurhageeniterapiaa. Tutkimuksen tuloksena voitiin ensimmäistä kertaa osoittaa polyamiinien puutoksen tehostavan ko. geeniterapiaa. Polyamiinit ovat pieniä hiiliyhdisteitä, joita esiintyy kaikissa nisäkässoluissa. Niiden tehtävät ovat hyvin moninaiset, mutta liittyvät läheisesti solujen kasvuun ja jakautumiseen.

Monissa kasvaimissa onkin havaittu kohonneita polyamiinipitoisuuksia, mikä on seurausta kudoksen nopeasta jakautumisesta. Jo useita vuosi sitten uskottiin polyamiineista löytyvän vastaus syövän parantamiseen. Yksi tutkituimmista yhdisteistä, joka inhiboi polyamiinien biosyntesiä ja sitä kautta hidastaa solujen jakautumista, on ollut difluoro-metyyliornitiini (DFMO). Itsemurhageeniterapian tehostuminen DFMO:n vaikutuksesta oli seurausta solunsisäisten polyamiinitasojen muutoksesta yhdessä solusyklijakaumien muutokseen.

Eläinmallit ovat keskeisessä asemassa tehtäessä biolääketieteellistä tutkimusta. Myös tässä tutkimuksessa jouduimme selvittämään erilaisten eläinmallien sopivuutta kyseisen hoitomuodon testaukseen. Valitsemassamme eläinmallissa geeniterapian ja polyamiinien puutoksen yhteisvaikutus oli merkittävästi tehokkaampi syövän hoitomuoto kuin kumpikaan hoito yksin.

 


Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja G. A.I.Virtanen -instituutti. ISBN 951-781-399-6. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi