Kauppinen Anu (FM) 2.12.2006

Lääketieteellinen tiedekunta

Immunologia

Lipocalin Allergen-Induced T Cell Response: Prospects for Peptide-Based Immunotherapy (T-soluvaste eläinperäisiä lipokaliiniallergeenejä kohtaan ja peptiditerapian tulevaisuudennäkymiä)

Vastaväittäjä: Dosentti Johannes Savolainen, Turun yliopisto
Kustos: Dosentti Tuomas Virtanen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


T-soluvaste eläinperäisiä lipokaliiniallergeeneja kohtaan

Allergiset sairaudet ovat yleistyneet voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Välittömässä allergiassa on kyse immuunipuolustusjärjestelmän epätarkoituksenmukaisesta reaktiosta ympäristön tavallisia, periaatteessa harmittomia aineita kohtaan. Allergisen herkistymisen ja oireilun aiheuttajia kutsutaan allergeeneiksi. Useat eläinperäisistä, hengitysteiden kautta kulkeutuvista allergeeneista ovat lipokaliiniproteiineja, joiden tavanomaisiin tehtäviin kuuluu pienten rasvaliukoisten molekyylien, esimerkiksi vitamiinien, kuljetus. Mm. koiran, hevosen, lehmän, hiiren, rotan, kanin ja marsun pääallergeenit ovat lipokaliineja.

Allergioiden hoidossa on oireenmukaisen lääkehoidon rinnalla käytetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien siedätyshoitoa, jossa allergeenia ruiskutetaan nousevin annoksin ihonalaiskudokseen. Hoidon seurauksena allergisen tulehdusreaktion on havaittu vaimenevan. Perinteisessä siedätyshoidossa käytetyt allergeeniuutteet ovat hankalasti vakioitavissa, minkä vuoksi turvallisempien ja täsmällisempien valmisteiden kehittäminen on eräs allergiatutkimuksen tavoitteista.

Vaikka lipokaliinit ovat yleisiä allergian aiheuttajia, niiden aikaansaama immunologinen vaste on ollut puutteellisesti tunnettu. Väitöskirjatyön tavoitteena on ollut selvittää allergian immunologisia mekanismeja, kartoittaa lipokaliiniproteiinien allergeenisuutta sekä kehittää allergian siedätyshoitoon soveltuvia allergeenijohdannaisia.

T-lymfosyytit (imusolut) ovat merkittävä tekijä allergisen vasteen syntymisessä. Nykykäsityksen mukaan siedätyshoidon positiiviset vaikutukset välittyvät niiden kautta. Väitöskirjatyössä on selvitetty koiran ja hevosen pääallergeeneista kohdat, joita ihmisen T-lymfosyytit tunnistavat. Tällä tavoin on ollut mahdollista valita seitsemän kohtaa koiran ja yksi kohta hevosen allergeeniproteiinin aminohapposekvenssistä, jotka useimpien allergikkojen T-lymfosyytit tunnistavat. Kyseisiä kohtia vastaavien lyhyiden aminohapposekvenssien eli peptidien avulla siedätyshoitovastetta voitaneen kohdentaa täsmällisemmin hoidon kannalta merkittäviin alueisiin allergeeneissa. Peptidejä valitessa on otettu huomioon myös se oleellinen edellytys, että immunologisen vasteen syntymiseksi T-lymfosyytin on tunnistettava elimistölle vieras allergeeni kehon oman kudosantigeenin yhteydessä.

Väitöskirjatutkimuksessa on myös pystytty vahvistamaan, että T-lymfosyyttien vaste on hyvin samankaltainen eri lipokaliiniallergeeneja kohtaan niiden alkuperästä riippumatta. Lisäksi T-lymfosyyttien tunnistamat kohdat osuvat ainakin osittain samoille alueille eri lipokaliiniallergeeneissa. Yksi mielenkiintoisimmista T-lymfosyyttien tunnistamista alueista on kohta, joka löytyy kaikista, myös ihmisen omista, lipokaliiniproteiineista. Hypoteesimme perusteella ulkoisten ja ihmisen omien lipokaliinien vuorovaikutuksella saattaa olla merkitystä allergian kehittymisessä eläinten lipokaliineja kohtaan.


Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-27-0579-6.


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi