Saarela Tanja (LL) 10.11.2006

Lääketieteellinen tiedekunta

Naistentaudit ja synnytys

Susceptibility genes of diabetes and endothelial dysfunction in preeclampsia (Diabeteksen ja endoteelin toimintahäiriön alttiusgeenit pre-eklampsiassa)

Vastaväittäjä: Dosentti Anneli Pouta, Oulun yliopisto
Kustos: Professori Seppo Heinonen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


Diabetekselle altistavat geenit saattavat altistaa myös raskausmyrkytykselle

Väitöskirjatutkimuksessa etsittiin pre-eklampsialle eli raskausmyrkytykselle altistavia geenejä. Erityisesti kiinnostuksen kohteena olivat diabetekselle ja verisuonten sisäpinnan toimintahäiriölle altistavat geenit ja niiden muutokset, polymorfiat. Kahdessa eri geenissä tällaisten polymorfioiden todettiin olevan yhteydessä pre-eklampsian ilmenemiseen.

Pre-eklampsia on yleinen raskaudenaikainen sairaus, joka esiintyy 2–8 %:ssa kaikista raskauksista. Se altistaa naisia vakaville raskaudenaikaisille ongelmille mutta myös sydän- ja verisuonisairauksille myöhemmin elämässä. Raskausmyrkytyksessä verenpaine kohoaa, virtsassa esiintyy valkuaisaineita ja joskus ilmenee turvotuksia, sikiöongelmia ja hankalia hermosto-oireita. Taustalla on istukan toimintahäiriö, joka johtaa koko elimistön verisuonten sisäpinnan toimintahäiriöön. Pre-eklampsialla on monimutkainen perinnöllinen tausta, jota ei vielä tarkkaan tunneta. Sairaus esiintyy suvuittain, ja myös ympäristötekijöillä on vaikutusta sen esiintyvyyteen ja taudin vaikeusasteeseen. Pre-eklampsian ainoa parantava hoito on synnytys.

Tutkimukseen osallistui 133 pre-eklampsiaan ensiraskaudessaan sairastunutta naista ja 115 tervettä synnyttäjää Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Heiltä kerättiin verinäytteet, joista erotettiin DNA geneettisiä analyysejä varten. Kaikkien tutkittujen geenien on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä insuliiniresistenssiin, diabetekseen, lihavuuteen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksiin. Pre-eklampsia altistaa naisia juuri näille häiriöille sekä raskauden aikana että myöhemmin elämässä.

TNF-alfa-geenin kaksi eri polymorfiaa, C-850T ja G-308A, olivat yleisempiä pre-eklampsiapotilailla kuin terveillä synnyttäjillä. Myös adiponektiinigeenin kaksi polymorfiaa, SNP45 (T>G) ja SNP276 (G>T) olivat merkittävästi yhteydessä pre-eklampsian ilmaantuvuuteen. Molemmissa geeneissä todettiin haplotyyppiassosiaatio polymorfioiden ja pre-eklampsian ilmenemisen välillä. Mekanismit näiden löydösten takana kaipaavat lisätutkimuksia. TNF-alfa- ja adiponektiinigeeni ovat potentiaalisia kohteita tulevaisuuden geneettisille ja toiminnallisille tutkimuksille pre-eklampsiassa.

Androgeenireseptorigeenin CAG-toistojakson pituus oli lyhyempi pre-eklampsiaan sairastuneiden lapsilla verrattuna kontrolleihin. Samaa eroa toistojakson pituudessa ei kuitenkaan voitu osoittaa pre-eklampsiapotilaiden ja terveiden synnyttäjien androgeenireseptorigeenissä. Merkittävää yhteyttä pre-eklampsian ja PC-1-, IL-6-, HL- ja CAPN10-geenien polymorfioiden välillä ei tässä tutkimuksessa todettu.


Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-27-0577-X


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi