Siloaho Maritta (FM) 6.5.2006

Lääketieteellinen tiedekunta

Kliininen biokemia

Utilization of Quality Management Systems in Finnish Medical Laboratories (Laadunhallintajärjestelmien hyödyntäminen suomalaisissa kliinisissä laboratorioissa)

Vastaväittäjä: Dosentti Jaakko-Juhani Himberg, Helsingin yliopistollinen sairaala
Kustos: Professori Kari Punnonen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


Laadunhallintajärjestelmistä on apua laadunvarmistuksessa terveydenhuollon laboratorioissa

Laadunhallintajärjestelmät on hyväksytty laboratorioissa osaksi arkityötä ja niitä käytetään tukemaan ja täydentämään potilastulosten laadunvarmistusta. Laboratoriotulosten laadussa todettiin kehitystä parempaan suuntaan laadunhallintajärjestelmien käytössäoloaikana.

Laadunhallintajärjestelmät tulivat käyttöön terveydenhuollon laboratorioissa 1990-luvulla. Ne ovat olleet haasteita laboratoriolle ja niitä on varsinkin alkuvaiheessa kritisoitu, koska ne on koettu hankaliksi ja työläiksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kansainvälisiin laatustandardeihin (ISO 9000 ja ISO 17025) perustuvien laadunhallintajärjestelmien soveltamista ja vaikutuksia erityisesti Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja lisäksi muissa suomalaisissa yliopistosairaala-, keskussairaala- ja yksityislaboratorioissa vuosina 1993–2003.

Suurin osa laboratorioiden johdosta (yli 90 %) piti tärkeänä sitoutua laadunhallintaan. Henkilöstöstä yli puolet oli aktiivisesti mukana laadunhallintajärjestelmässä ja osallistui kehittämiseen. Tärkeimpänä myönteisenä vaikutuksena nähtiin, että laadunhallintajärjestelmän avulla laboratorio pystyy paremmin palvelemaan sekä lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa että potilaita. Myös hyvä ohjeistus nähtiin myönteisenä, mutta osittain sitä katsottiin tulleen jo turhankin paljon. Suurimmat ongelmat liittyivät järjestelmän vaatimiin resursseihin.

Laboratoriotulosten laatu parani jonkin verran laadunhallintajärjestelmien ollessa käytössä. Tätä osoittivat laboratoriossa tapahtuneiden virheiden väheneminen ja laboratorioiden ulkoisen laadunarvioinnin tulosten kehitys parempaan suuntaan.

Yhtenä nykyisten laboratorioiden laatustandardien vaatimuksena on laboratoriotuloksen luotettavuuden kuvaaminen numeerisesti epävarmuusarviona. Siten tulosta käyttävä lääkäri voi ottaa siihen normaalisti liittyvän vaihtelun huomioon potilaan hoidossa.

Tutkimuksen yksi osio selvitti näytteenoton, säilytyksen ja kuljetuksen sekä potilaassa itsessään normaalisti tapahtuvan vaihtelun vaikutuksia 13 tavallisen laboratoriotutkimuksen luotettavuuteen. Näiden tekijöiden todettiin usean laboratoriotutkimuksen kohdalla vaikuttavan tulokseen vähintään yhtä paljon kuin varsinaisen laboratoriossa tapahtuvan määrityksen.

Näytteiden kuljetus- ja säilytysajat ovat pidentyneet, koska laboratoriopalveluja tuotetaan yhä enemmän alueellisissa ja muissa suurissa yksiköissä. Hyvin toimiva kuljetus sairaanhoitopiirin alueella ei sinänsä aiheuttanut merkittäviä muutoksia tuloksiin. Potilaan huolellisella valmistautumisella laboratoriotutkimuksiin on suuri merkitys tulosten luotettavuudelle.

Laadunhallintajärjestelmille on terveydenhuollon laboratorioissa luotu hyvä perusrakenne, mutta niitä on syytä edelleen kehittää ottaen huomioon resurssien niukkuus. Järjestelmien paremmaksi hyödyntämiseksi niitä olisi hyvä kohdentaa paremmin laboratoriopalvelujen rajattujen osa-alueiden kehittämiseen.


Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-27-0567-2. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi