Salmenniemi Urpu (LL) 16.3.2006

Lääketieteellinen tiedekunta

Endokrinologia

Metabolic and Genetic Factors Clustering with Intra-abdominal Obesity (Intra-abdominaaliobesiteettiin liittyvät metaboliset ja geneettiset muutokset)

Vastaväittäjä: Professori Johan Eriksson, Helsingin yliopisto
Kustos: Akatemiaprofessori Markku Laakso, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


Vyötärölihavuuteen liittyy runsaasti aineenvaihduntamuutoksia tyypin 2 diabeetikoiden jälkeläisillä

Kuopion yliopiston sisätautiklinikassa tehdyn väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää vyötärölihavuuteen liittyviä aineenvaihduntamuutoksia sekä kahden ehdokasgeenin (adiponektiini ja Calpain-10) liittymistä vyötärölihavuustaipumukseen tyypin 2 diabeetikoiden jälkeläisillä. Tutkimuksessa havaittiin, että vatsaontelon sisälle kertyvän rasvan määrään liittyy runsaasti verisuonisairauksien riskitekijöiksi tunnettuja aineenvaihduntamuutoksia. Uusi havainto oli, että lisääntyneeseen vatsaontelon rasvan määrään liittyy myös muutoksia energiankulutuksessa. Lisäksi Calpain-10 geenissä oleva mutaatio liittyi vatsaontelon rasvan määrään.

Tausta

Lihavuus on nopeasti lisääntyvä terveysongelma, johon liittyy monien kroonisten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen ja verisuonisairauksien, suurentunut riski. Erityisen haitalliseksi tiedetään rasvan kertyminen vyötärölle, sillä keskivartalolihavuuteen liittyy usein sokeriaineenvaihdunnanhäiriö, rasva-aineenvaihdunnanhäiriö (matala HDL kolesterolitaso ja kohonnut triglyseriditaso) ja kohonnut verenpaine. Kyseisten riskitekijöiden esiintyessä samanaikaisesti puhutaan metabolisesta oireyhtymästä.

Metabolisen oireyhtymän synnyssä erityisesti vatsaontelon rasvan määrä on keskeinen. Vatsaontelon sisälle kertyvästä rasvasta vapautuu erilaisia välittäjäaineita, adipokiineja, ja vapaita rasvahappoja, jotka vaikuttavat epäedullisesti insuliiniherkkyyteen ja edistävät rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden ja valtimonkovetustaudin syntyä. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää näitä vatsaontelon rasvan määrään liittyviä aineenvaihduntamuutoksia tyypin 2 diabeetikoiden jälkeläisillä sekä tutkia kahden ehdokasgeenin muutosten liittymistä vatsaontelon rasvan määrään.

Aineisto

Tutkimusaineistossa oli 158 henkilöä, jotka olivat 25–50 -vuotiaita ja joiden toisella vanhemmalla oli todettu tyypin 2 diabetes. Tutkittavilla itsellään ei ollut sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavia perussairauksia. Tutkittavien sokerinsieto määritettiin sokerirasituskokeella, insuliiniherkkyys euglykeemisellä clamp-tutkimuksella sekä insuliinineritys suonensisäisellä sokerirasituskokeella. Energiankulutus määritettiin epäsuoralla kalorimetrillä, kehon koostumus bioimpedanssilla ja ihonalaisen ja vatsaontelon rasvan määrä tietokonetomografiatutkimuksella. Lisäksi verestä määritettiin adiponektiini, C-reaktiivinen proteiini, sytokiini- ja adheesiomolekyylipitoisuudet.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa todettiin, että metabolisessa oireyhtymässä vatsaontelon rasvan lisääntymiseen liittyy paitsi insuliinin heikentynyt vaikutus (insuliiniresistenssi) myös matala veren adiponektiinitaso sekä korkeat veren C-reaktiivisen proteiinin, sytokiinien ja adheesiomolekyylien pitoisuudet, joiden tiedetään olevan yhteydessä suurentuneeseen verisuonitautien riskiin. Metaboliseen oireyhtymään ja lisääntyneeseen vatsaontelon rasvan määrään liittyi myös vähentynyt energiankulutus clamp-tutkimuksen aikana. Lisäksi todettiin, että Calpain-10 geenivariantit liittyvät vatsaontelon rasvan määrään.

Tutkimus lisäsi oleellisesti tietoa metaboliseen oireyhtymään liittyvistä häiriöistä. Tutkimuksen perusteella lisääntynyt vatsaontelon rasvan määrä on keskeisin häiriö metabolisessa oireyhtymässä. Merkittävää on, että epäedullisia aineenvaihduntamuutoksia todettiin myös niillä normaalipainoisilla henkilöillä, joilla vatsaontelon rasvan määrä oli lisääntynyt. Alentunut energiankulutus clamp-tutkimuksen aikana saattaa viitata lihomisalttiuteen henkilöillä, joilla vatsaontelon rasvan määrä on lisääntynyt. Lisäksi matala adiponektiinipitoisuus, endoteelin toimintahäiriö (koholla olevat adheesiomolekyylitasot) ja matala-asteinen tulehdustila (koholla olevat sytokiinitasot) ovat keskeisiä metabolisen oireyhtymän piirteitä. Tutkimuksemme perusteella alentunut adiponektiinitaso on paras yksittäinen laboratoriomääritys, jolla metabolinen oireyhtymä voidaan todeta.


Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketieteet. ISBN 951-27-0561-3. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi