Kouri Pirkko (THM) 12.4.2006

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta

Hoitotiede

Development of Maternity Clinic on the Net service – views of pregnant families and professionals (Äitiyshuollon palvelun, nettineuvolan, kehittäminen – lasta odottavien perheiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä)

Vastaväittäjä: Dosentti Marja-Terttu Tarkka, Tampereen yliopisto
Kustos: Professori Kerttu Tossavainen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


Virtuaalineuvolasta tukea lasta odottaville perheille

Väitöskirja kuvaa, miten lasta odottavat perheet kehittivät nettineuvolan kautta virtuaalisen yhteisön, jossa he tukivat toisiaan samanlaisen elämäntilanteen myötä ja antoivat palautetta äitiyshuollon palveluista. Äideille ja isille muodostui äitiys- ja lastenneuvolavaiheen aikana virtuaalisen kontaktin lisäksi fyysisiä kontakteja ja he auttoivat toisiaan arjen sujumiseksi.

Nykyajan lasta odottavat vanhemmat ovat tottuneet välilliseen vuorovaikutukseen internetin tai matkapuhelinten tekstiviestien avulla. Neuvolapalveluita täydentävä nettineuvola mahdollistaa virtuaaliyhteisön syntymisen, jolloin lasta odottavat voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia vuorokauden ympäri. Virtuaaliyhteisössä asioita voidaan pohtia vailla valmiita ratkaisuja sekä käydä läpi epävarmuuden ja keskeneräisyyden tunteita. Perinteisessä äitiysneuvolatoiminnassa tähän ei useinkaan ole aikaa kiireen vuoksi. Äitiyshuollon asiantuntijoille virtuaaliyhteisö antaa tietoa lasta odottavien perheiden tiedon ja tuen tarpeesta sekä palautetta äitiyshuollon palveluiden onnistumisesta.

Tutkimuksessa selvitettiin myös äitiyshuollon asiantuntijoiden kokemuksia nettineuvola-palvelusta osana arjen työtä. Asiantuntijat jakaantuivat kolmeen ryhmään. ’Epäilijät’ halusivat työn säilyvän entisellään. He eivät osanneet käyttää tietokoneita ja jopa pelkäsivät niitä. ‘Hyväksyjät’ olivat tyytyväisiä työhönsä, mutta olettivat tietokoneiden väistämättä tulevan osaksi arjen työtä. He opettelivat koneen käytön, kun siihen on tarve. ‘Tulevaisuuteen luottajat’ pitivät tietokonetta luonnollisena osana työtään, halusivat osallistua virtuaalisten palveluiden kehittämiseen ja kouluttivat toisiaan. Kaikki äitiyshuollon asiantuntijat olettivat, että tulevat vanhemmat osaavat jo koulutuksensa vuoksi käyttää tieto- ja viestintäteknisiä äitiyshuollon palveluita. Kaikki asiantuntijat toivoivat käyttäjälähtöistä koulutusta. Tiedon käsittelyn tietosuoja-asioita pidettiin tärkeinä.

Äitiysneuvolatoiminta on Suomessa ehkäisevän terveydenhuollon tärkeimpiä toimintamuotoja. Neuvolan palveluita käyttää vuosittain noin 56 000 naista. Suuri osa tulevista isistä tulee neuvolapalveluiden pariin perheenlisäyksen yhteydessä. Neuvolatoiminta on vastaanottotoimintaa, puhelinneuvontaa, kotikäyntejä ja perhevalmennusta lasta odottaville ja heidän kumppaneilleen. Toiminnan tavoitteena on turvata odottavan äidin, sikiön ja vastasyntyneen paras mahdollinen terveys ja tukea samalla sekä parisuhdetta että vanhemmuuden kasvua.

Tuoreiden selvitysten mukaan neuvolajärjestelmän perusta on vielä kunnossa, mutta toiminnan sisältö voisi vastata paremmin lasta odottavien perheiden tarpeita. Tämä edellyttää nopeita toimenpiteitä, kuten ensisijaisesti henkilöstöresurssien parantamista. Myös äitiysneuvoloiden sähköiset palvelut voisivat olla yksi lisäkeino säilyttää neuvoloiden toimintakyky.

Internetin kautta on mahdollista jakaa luotettavaa tietoa lapsen odotukseen, synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyvistä asioista. Vanhempien vertaisryhmien toiminta on keskeinen, mutta liian vähän käytetty keino sekä parisuhteen että vanhemmuuden taitojen parantamiselle ja kokemusten välittämiselle.

Terveydenhuollon tieto- ja viestintätekniikan projekti muodosti nettineuvola-verkkopalvelun kehittämisperustan. Kehittämistyöhön osallistuvien mielestä onnistunut projekti vaati eri alojen asiantuntijuutta sekä myönteistä sitoutumista kehittämiseen. Projektiin osallistuvien organisaatioiden tuki, kuten ajan ja työvälineiden antaminen projektityöntekijälle oli erittäin tärkeää nettineuvolan käyttöönottovaiheessa. Projektityötä edisti luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri sekä jokaisen asiantuntijan erikoistaitojen arvostaminen ja kokemuksen hyödyntäminen. Sujuvaa yhteistyötä haittasivat eri asiantuntijoista koostuvan projektiryhmän erilaiset työtavat sekä eri organisaatioiden työkulttuurit.


Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopio yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet. ISBN 951-27-0370-X. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko- osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi