Heikkinen Päivi (FL) 3.11.2006

Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta

Ympäristötiede

Studies on Cancer-related Effects of Radiofrequency Electromagnetic Fields (Tutkimuksia radiotaajuisten sähkömagneettisten kenttien syöpään liittyvistä vaikutuksista)

Vastaväittäjä: Dosentti Maila Hietanen, Työterveyslaitos
Kustos: Professori Jukka Juutilainen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


Kännykkäsäteily ei lisännyt ympäristöaltisteiden aiheuttamaa syöpää

Matkapuhelinten nopea yleistyminen on herättänyt huolta niiden käyttöön liittyvistä mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista. Matkapuhelimen toiminta perustuu informaation siirtoon puhelimesta tukiasemien kautta vastaanottajalle radioaaltojen eli radiotaajuisen säteilyn avulla. Kyseessä on samantyyppinen sähkömagneettinen säteily, jota on jo pitkään käytetty mm. radio- ja televisiotekniikassa. Matkapuhelimen käyttäjän altistustasot ovat kuitenkin selvästi korkeampia kuin väestön muu altistuminen radiotaajuiselle säteilylle. Yksi keskeistä kysymyksistä on, lisääkö pitkäaikainen altistuminen radiotaajuiselle säteilylle syöpäriskiä.

Matkapuhelintyyppinen säteily ei pysty suoraan vaurioittamaan solun perimää

Suurin osa tunnetuista syöpää aiheuttavista tekijöistä vaurioittaa solun perimää (DNA:ta) ja käynnistää sitä kautta tapahtumaketjun, joka voi johtaa syövän kehittymiseen yleensä vuosien tai vuosikymmenien kuluttua altistumisesta. Käytettävissä oleva tutkimustieto viittaa siihen, ettei matkapuhelintyyppinen säteily pysty suoraan vaurioittamaan solun perimää. Tässä suhteessa radiotaajuussäteily poikkeaa oleellisesti ns. ionisoivasta säteilystä (esimerkiksi röntgensäteilystä) ja auringon ultravioletti(UV)säteilystä.

Säteilyn mahdollisista yhteisvaikutuksista muiden altisteiden kanssa on tiedetty vähän

Ihmiset altistuvat samanaikaisesti monille ympäristössä esiintyville tekijöille. Syövän kehittyminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi, johon saattavat vaikuttaa myös sellaiset ympäristötekijät, jotka eivät yksinään pysty vaurioittamaan perimää ja saamaan aikaan syöpää. Matkapuhelintyyppisen säteilyn mahdollisia yhteisvaikutuksia muiden ympäristössämme esiintyvien tekijöiden kanssa on tutkittu suhteellisen vähän.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset eivät anna viitteitä yhteisvaikutuksista ympäristössä esiintyvien syöpää aiheuttavien tekijöiden kanssa

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, pystyykö matkapuhelintyyppinen säteily vaikuttamaan syövän kehittymiseen olosuhteissa, joissa altistutaan samanaikaisesti myös jollekin tunnetulle syöpää aiheuttavalle tekijälle. Tutkimuksessa käytettiin kolmea eri koeasetelmaa, joissa hiiriä tai rottia altistettiin joko UV-säteilylle, röntgensäteilylle tai MX:lle (klooratusta juomavedestä löydetty DNA:ta vaurioittava kemikaali). Lisäksi niitä altistettiin pitkäaikaisesti matkapuhelintyyppiselle radiotaajuussäteilylle. Suurimmat tutkimuksessa käytetyt radiotaajuussäteilyn voimakkuudet (ilmaistuina koko kehon ns. ominaisabsorptionopeuksina eli SAR-arvoina) olivat noin 20-kertaisia verrattuina suurimpiin väestölle sallittuihin koko kehon altistumistasoihin, ja samaa suuruusluokkaa kuin suurimmat paikalliset SAR-tasot matkapuhelimen käyttäjän päässä. Missään käytetyistä koeasetelmista ei saatu selkeää näyttöä siitä, että radiotaajuussäteily vaikuttaisi syövän kehittymiseen.

Tulokset yhdensuuntaisia muiden kokeellisten tutkimusten kanssa

Nyt saadut tulokset ovat sopusoinnuissa useimpien muiden koe-eläimillä tehtyjen syöpäkokeiden tulosten kanssa. Väitöskirjatyö on tuottanut tutkimustietoa, joka on hyödynnettävissä ihmisten syöpäriskin arvioinnissa. Alustavan aikatauluarvion mukaan kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) arvioi radiotaajuussäteilyyn liittyvää syöpäriskiä vuonna 2008.

Tutkimus on tehty Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitoksella.


Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötieteet. ISBN 951-27-0358-0


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi