Pohjola Leena (TtM) 24.3.2006

Lääketieteellinen tiedekunta

Liikuntalääketiede

TOIMIVA-testit yli 75-vuotiaiden miesten fyysisen toimintakyvyn arvioinnissa

Vastaväittäjä: Professori Ari Heinonen, Jyväskylän yliopisto
Kustos: Dosentti Heikki Pekkarinen, Kuopion yliopisto


Väitöskirjan tiivistelmä:


TOIMIVA-testit yli 75-vuotiaiden miesten fyysisen toimintakyvyn arvioinnissa

Ikääntyneen toimintakyvyn ja kotikuntoisuuden säilyminen on keskeinen arvo yksilölle itselleen, hänen läheisilleen ja koko yhteiskunnalle. Vuosina 1999-2000 Valtiokonttorin toimintakykytyöryhmä kokosi tuolloin parhaiksi katsotuista toimintakykytesteistä kuusi eri testiosiota käsittävän TOIMIVA-testistön (VAS-kipujana, uloshengityksen huippuvirtaus, yhdellä jalalla seisominen, tuolista ylösnousu, käden puristusvoima ja 10 metrin kävelyaika). TOIMIVA-testien avulla pyritään mittaamaan ja arvioimaan ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä ja päivittäistä selviytymistä.

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuvaavatko nämä TOIMIVA-testit sitä, mitä niiden ajateltiin kuvaavan. TOIMIVA-testejä verrattiin kolmeen muuhun yleisesti käytössä olevaan toimintakykymittariin: Valtiokonttorin käyttämään toimintakykyluokitukseen sekä kahteen erilaiseen toimintakykymittariin (Functional Independence Measure eli FIM ja Barthel-indeksi). Valtiokonttorin toimintakykyluokituksen erottelukyvyn herkkyyttä ja tarkkuutta selvitettiin myös. Lisäksi kartoitettiin näiden kolmen toimintakykymittarin keskinäisiä yhteyksiä. Analyysimenetelminä käytettiin korrelaatioanalyysiä (Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimia) ja useamman ryhmän vertailussa kaksisuuntaista varianssianalyysiä. Tutkimus toteutettiin Helsingissä, Oulunkylän kuntoutussairaalassa yhteistyössä Kuopion yliopiston ja Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen kanssa. Koehenkilöinä oli 200 ikääntynyttä sotainvalidi- ja veteraanimiestä, joiden keski-ikä oli 82 vuotta.

TOIMIVA-testien toistettavuus osoittautui lähes kauttaaltaan korkeaksi. Valtaosaltaan tu-losten vaihtelu toistettavissa mittauksissa johtui tutkittavien suoriutumisessa tapahtuvista muutoksista. Eri mittaajien vaikutus tulosten vaihteluun oli vähäinen. Tässä tutkimuksessa TOIMIVA-testeistä 10 metrin kävelyaika ja tuolista ylösnousu -testi kuvasivat parhaiten ja luotettavimmin ikääntyneiden miesten fyysistä toimintakykyä. Seuraavaksi parhaiten toimintakykyä kuvasivat käden puristusvoima ja yhdellä jalalla seisominen. Heikoiten ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä kuvasivat koettu kipu ja uloshengityksen huippuvirtaus. Uloshengityksen huippuvirtaus osoittautui myös toistettavuudeltaan heikoimmaksi. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn mittaamisen ja kuvaamisen voisi selvittää riittävän luotettavasti jopa vain kahdella toimintakykytestillä: 10 metrin kävelyllä ja tuolista ylösnousu -testillä.

Tässäkin tutkimuksessa käden puristusvoiman merkitys ikääntyneiden miesten toimintaky-vyn osana korostui. Tutkituista ne, jotka liikkuivat itsenäisesti, puristivat eniten. Puristusvoimat laskivat lineaarisesti heikointa toimintakykyluokkaa kohden. Ikääntyneenä käden puristusvoiman merkitys on suuri, ja sitä tarvitaan esimerkiksi tuolista noustessa, portaita ylös kulkiessa kaiteesta tukien sekä kulkuneuvoihin noustessa. Näyttää siltä, että selviytyäkseen itsenäisesti tai pääosin itsenäisesti, ikääntyvän käden puristusvoiman tulisi olla yli 30 % kehon painosta, yleisesti raja-arvoksi mainitun 20 %:n sijasta.

Valtiokonttorin toimintakykyluokituksen erottelukyky avustettaviin ja itsenäisiin oli hyvä. Toimintakykyluokkiin vaikuttavat laajalti yksilön fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tilanne. Valtiokonttorin toimintakykyluokituksen, FIM-toimintakykymittarin ja Barthel-indeksin, kes-kinäiset yhteydet olivat voimakkaat ja ne näyttävät kuvaavan hyvin ikääntyneen henkilön toimintakykyä.

Ikääntyneiden toimintakyvyssä eroteltavuus autettaviin ja itsenäisiin henkilöihin korostui täs-sä tutkimuksessa. Toimintakykymittareiden tulosten valossa näyttää siltä, että tietyt toiminta-kyvyn pistemäärät voisivat toimia ns. kynnysarvoina, jolloin tarkempi selvitys iäkkään ihmi-sen toimintakyvystä on paikallaan. Toimintakykymittareita tulee aina käyttää ammattitaidolla ja mittareiden valinnoissa tulee välttää rutiininomaisuutta. Terveydenhuollon henkilökunnan tulisi tietää, miksi mitataan, mitä halutaan saada selville, miten tuloksista raportoidaan, sekä miten suoritetaan seurantamittaukset.


Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-27-0562-1. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml


Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi