Lumiaho Anne 19.12.2003

Lääketieteellinen tiedekunta

Nefrologia

Genetic background and phenotype of autosomal dominant polycystic kidney disease in eastern Finland (Autosomaalisesti dominantisti periytyvä rakkulamunuaistaudin geneettinen tausta ja kliininen kuva Itä-Suomessa)

Vastaväittäjä: Professori Jukka Mustonen, Tampereen yliopisto
Kustos: Professori Markku Laakso, Kuopion yliopisto

Väitöskirjan tiivistelmä:

Perinnöllisen rakkulamunuaistaudin geneettinen tausta Suomessa on selvitetty

Autosomaalinen vallitsevasti periytyvä rakkulamunuaistauti on yleisimpiä perinnöllisiä sairauksia maassamme. Se on merkittävä keinomunuaishoitoon johtava sairaus, sillä Suomessa noin 10 % keinomunuaishoitopotilaista sairastaa perinnöllistä rakkulamunuaistautia. Taudissa molempiin munuaisiin kehittyy nesteen täyttämiä rakkuloita ja rakkuloiden laajeneminen ja lisääntyminen johtaa munuaisten vajaatoimintaan noin puolella sairastuneista ennen 70 vuoden ikää. Tauti periytyy autosomissa dominantisti, jolloin jokaisella tautia sairastavan lapsella on 50 % todennäköisyys sairastua rakkulamunuaissairauteen. Munuaistaudin lisäksi tautiin liittyy myös huomattavia liitännäisilmiöitä kuten vesirakkuloiden muodostuminen maksassa, kohonnut verenpaine, aivoverisuonten laajentumat ja aivoverenvuodot sekä rakenteelliset muutokset sydämessä.

Rakkulamunuaissairaus johtuu kahden tunnetun geenin, PKD1 ja PKD2 geenin, erilaisista mutaatioista. Taudin geneettistä taustaa on tutkittu runsaasti sekä Amerikassa että Euroopassa. Geenivirheitä on löydetty molempien geenien alueelta. Jokaisella suvulla on yleensä ollut oma mutaationsa eikä yhtään selvää valtamutaatiota geenien alueelta ole todettu. Viime vuosiin asti on kuitenkin pystytty etsimään geenivirheitä vain pienestä osasta PKD1 geeniä sen suuren koon ja monimutkaisen rakenteen vuoksi.

Suomessa ei ole tähän asti tutkittu taudin liitännäisilmiöiden esiintyvyyttä eikä myöskään taudin geneettistä taustaa. Myöskään pohjoismaissa ei taudin geneettinen tausta ole tiedossa. Koska Suomi on geneettisesti isoloitunut alue, on perinnöllisten sairauksien tutkiminen täällä mielenkiintoista.

Tutkimuksemme tarkoituksena oli tutkia rakkulamunuaissairauden geneettistä taustaa ja taudin kuvaa itäsuomalaisissa tautia sairastavissa suvuissa. Tutkimuksessa mukana oli 20 rakkulamunuaistautia sairastavaa sukua. Vaikka suuren PKD1 geenin tutkiminen on ollut aiemmin vaikeaa, tutkimusryhmämme onnistui etsimään mutaatioita koko geenin alueelta ja pystyimme selvittämään tautia aiheuttavan mutaation PKD1 geenistä lähes kaikille suvuille. Lisäksi löysimme yhden mutaation PKD2 geenistä. Lähes kaikilla suvuilla oli oma mutaationsa ja näistä mutaatioista vain yksi on kuvattu aiemmin. Valtamutaatiota emme löytäneet. Tautia aiheuttavien mutaatioiden etsiminen on tärkeää, jotta pystyttäisi lopullisesti ymmärtämään taudin syntymekanismit ja kehittämään sellaisia hoitoja, joilla voitaisi estää rakkuloiden muodostuminen ja munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen. Taudin kuva itäsuomalaisilla rakkulamunuaistautia sairastavilla ei eronnut siitä mitä muualla maailmassa on kuvattu. Liitännäisilmiöistä tutkimme erityisesti sydämen läppävikoja ja vasemman kammion paksuuntumista. Totesimme, että rakkulamunuaistautia sairastavilla oli hiippaläppävuotoja ja hiippaläpän prolapseja enemmän kuin normaaliväestöllä. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että insuliiniresistenssi liittyi vasemman kammion paksuuntumiseen ja on siten mahdollisesti yksi niistä tekijöistä, joka selittää rakkulamunuaistautia sairastavien lisääntyneen kuolleisuuden sydänsairauksiin.


Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-781-441-0

Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi