Ala-Haavisto Raili 18.5.2001

Ala-Haavisto Raili 18.5.2001


Di-anoigostinen järjestelmä: Filosofis-teoreettinen diagnostinen käsitteistö hoitotyöhön ja hoitotieteeseen


Kuopion yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 18.5.2001 tarkastettavaksi VTL Raili Ala-Haaviston väitöskirja Di-anoigostinen järjestelmä: Filosofis-teoreettinen diagnostinen käsitteistö hoitotyöhön ja hoitotieteeseen. Vastaväittäjänä oli professori Arja Isola Oulun yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Pirkko Meriläinen Kuopion yliopistosta.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on edistää hoitotyön diagnostista järjestelmää ja osaltaan luoda sellaista tiedollista perustaa, joka yhdistää hoitotyön käytännön työntekijät, kouluttajat ja tutkijat keskustelemaan ihmisen hoitamista edeltävästä päätöksenteosta systemaattisesti yhteisellä kielellä. Hoitotieteessä on tähän mennessä olemassa melko niukasti perustutkimusta, minkä vuoksi tutkimus on merkityksellinen.

Kansainvälisesti ajatellen USA:ssa hoitotyön diagnooseja ja niistä tehtyjä luokituksia on kehitetty erilaisia tarkoitusperiä, kuten kotisairaanhoitoa, varten lähes 30 vuotta. Hoitotyön teoreetikot ovat organisoituneet luodakseen edellytyksiä diagnostisen virallisen luokitusjärjestelmän aikaansaamiseksi. He ovat pohjanneet jossain määrin teoriaan ja koonneet käytännön kentällä kokeiltuja diagnooseja. Vuonna 1982 perustettiin luokituskomitea NANDA (the North American Nursing Diagnosis Association), josta tuli kaikille sairaanhoitajille avoin yhdistys. Diagnostisia luokitusjärjestelmiä on yhdistelty edelleen ATK-pohjaisia luokituksia varten. Vuonna 1989 valmistui laaja luokitus, jolle asetettiin tavoitteeksi sen sisällyttäminen Maailman terveysjärjestön ICD-10 -luokitusjärjestelmään. Vahvistusta luokitukselle ei onnistuttu saamaan.

Euroopassa sairaanhoitajat kokoontuivat Kööpenhaminaan 1993 luodakseen hoitotyön diagnooseille keskustelu- ja kehittämisfoorumin (First European Conference on Nursing Diagnosis Creating a European Platform). Varsinainen organisoituminen yhdistykseksi tapahtui Brysselissä 1995. Yhdistys otti nimen ACENDIO (Association Conference European Nursing Diagnosis International Organization). Tavoitteeksi asetettiin mm. edistää sellaisen yleisen kielen käyttöä, jolla ilmaistaan hoitotyön diagnooseja, interventioita ja tuloksia. Kansainvälinen sairaanhoitajajärjestö ICN on sponsoroinut ICNP:n (the International Classification of Nursing Practice) tavoitteena kehittää sellainen kansainvälinen hoitotyön luokitus, joka voitaisiin liittää Maailmanterveysjärjestön luokituksiin.

Hoitotyön teoreetikot ovat erityisesti USA:ssa laatineet muutamia luokitusoppaita. Diag­noosit ovat yleisesti pohjautuneet vähäiseen filosofiseen, teoreettiseen ja kielitieteelliseen pohdintaan. Hoitotyön diagnoosien tekoa on kehitetty, kokeiltu ja testattu käytännön työssä ennen kuin niitä on virallisesti hyväksytty luokitusoppaisiin.

Ihmisellä on luonnostaan tarve jäsentää todellisuutta, joka on yhteydessä hänen välittömiin kokemuksiinsa. Tutkimustuloksiksi on saatu uusia käsitteitä, joita tarvitaan hoitotyön diagnoosien muodostamisessa ja käyttämisessä. Potilaan kokemuksellinen tieto on tutki­muksessa jäsennetty järjestelmäksi, joka sisältää 26 ylärakenteeseen kuuluvaa luokkaa. Sairaanhoitajan diagnoosin muodostaminen tapahtuu tieteellisen päättelyn avulla. Potilaan kokemusten ilmaisulle hänen omasta tilanteestaan ei ole aikaisemmin ollut hoitotieteellistä kieltä. Tämä tutkimus on edesauttamassa, että potilaan avaama tieto tulisi ammattikunnan sisällä samalla tavalla tulkituksi ja ymmärretyksi.

Potilaalle itselleen tietojen antaminen kokemastaan tilasta tietyssä tilanteessa on tärkeää, koska se tulee hänen omasta todellisuudestaan, ja koska hänellä on odotuksia, että hän tulee kuulluksi. Järjestetyssä muodossa oleva tieto tehostaa ja nopeuttaa hoitotyöhön ryhtymistä uudessa eteen tulevassa tilanteessa. Tutkimuksessa ei ole käsitelty lääketieteellistä diagnostiikkaa. Hoitotieteellinen diagnostinen järjestelmä ja kieli eroavatkin täysin lääketieteellisestä tautidiagnostisesta järjestelmästä ja kielestä. Lääketieteellinen diagnostiikka tähtää potilaan parantumisen ennusteeseen ja lääketieteellisin keinoin hoitamiseen ja parantamiseen. Kun kullakin ammattiryhmällä on oma kielensä, kommunikointi toisten ammattiryhmien kanssa selkiytyy. Jäsennettyä tietoa tarvitaan tänä päivänä myös tietokonepohjaiseen tiedonvälitykseen.


Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 87. ISBN 951-781-926-6

Kuopion yliopisto
Tiedotusosasto

tiedotus@uku.fi