Heikkinen Markku: gastroenterologia (25.10.1997)


Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 25.10.1997 tarkastettavaksi LL, erikoislääkäri Markku Heikkisen väitöskirja Dyspepsia in general practice. A population based study (Ylävatsavaivat terveyskeskuspotilailla). Vastaväittäjänä oli dosentti Anna-Liisa Karvonen Tampereen yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Markku Laakso Kuopion yliopistosta.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Dyspepsialla tarkoitetaan oiretta, jonka arvellaan johtuvan yläruoansulatuskanavan elimistä. Oire voi olla esimerkiksi kipu, turvotuksen tai pahoinvoinnin tunne, oksentelu, röyhtäily, varhaisen täyttymisen tunne ruokailtaessa tai närästys. Pelkän oirekuvan perusteella on hyvin vaikea varmasti todeta onko vaiva toiminnallinen, vai onko kyseessä ns. elimellinen vika.

Ylävatsavaivat ovat yleisiä väestössä. Vuoden aikana noin 30% ihmisistä kärsii niistä. Suomessa suurin osa dyspepsiapotilaista hoidetaan terveyskeskuksissa.

Tutkimuksemme mukaan 2.1% terveyskeskuskäynneistä Keski-Suomen ja Kuopion lääneissä tehdään ylävatsavaivojen vuoksi. Iäkkäämmät potilaat tulevat suhteessa useammin vastaanotolle dyspepsian vuoksi kuin nuoremmat. Yli 65 vuotiaat miehet viivyttelevät kauemmin kuin naiset tai nuoremmat miehet ennen hakeutumistaan lääkärin vastaanotolle ylävatsavaivojen vuoksi.

Ensikäynnin yhteydessä 7.1% alle 45 vuotiaista ja 14.1% vanhemmista potilaista lähetettiin mahalaukun tähystystutkimukseen. Ylävatsan ultraäänitutkimuksia tehtiin lähes yhtä paljon kuin mahalaukun tähystyksiä.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkittiin perusteellisesti 400 peräkkäistä terveyskeskukseen hakeutunutta dyspepsiapotilasta. Oireiden syyksi todettiin toiminnallinen vaiva 43%:lla, ruokatorven refluksisairaus 27%:lla, maha- tai pohjukaissuolihaava 13%:lla, laktoosi-intoleranssi 9%:lla, sappikivitauti 2%:lla, pahanlaatuinen kasvain 2%:lla ja muu syy 4%:lla. Ylävatsan ultraäänitutkimuksesta on sangen vähän hyötyä diagnostiikassa verrattuna mahalaukun tähystystutkimukseen.

Aiemmin on osoitettu, että helikobakteeri-infektio aiheuttaa mahan limakalvon tulehduksen eli gastriitin. Se on myös tunnettu pohjukaisuolihaavataudin riskitekijä. Osa helikobakteerikannoista on muita aggressiivisempia. Yksi tällaisten kantojen tunnusmerkki on ns. CagA-positiivisuus (cytotoxin associated gene A). Kyseessä on geeni, jonka yhteyteen väitetään liittyvän voimakkaampi tulehdusreaktio, suurempi pohjukaissuolihaavataudin ja syövän riski. Aiempien tutkimusten perusteella on esitetty, että helikobakteerivasta-aineita voitaisiin käyttää potilasvalinnassa mahalaukun tähystystutkimukseen. Potilaat, joilla on helikobakteerivasta-aineita ja jotka eivät käytä särkylääkkeitä, olisi lähetettävä gastroskopiaan. Jos tätä strategiaa sovellettaisiin Suomessa, jopa 20% merkittävistä ylävatsavaivoja aiheuttavista taudeista jäisi toteamatta. Koskaan aiemmin ei ole selvitetty, olisiko CagA-vasta-aineista suurempi hyöty. Nyt tehdyn tutkimuksen perusteella helikobakteerivasta-aine seulonta on parempi kuin CagA-vasta-aineisiin perustuva seulonta.

Helikobakteeri-infektio ei näytä selittävän toiminnallista ylävatsavaivaa sairastavien potilaiden oirekuvaa. Oireisto on hyvin samankaltainen olipa potilaalla helikobakteeri-infektio (CagA positiivinen tai -negatiivinen) tai ei. Toiminnallista ylävatsavaivoista kärsivillä potilailla, joilla oli helikobakteeri-infektio, oli gastriittia enemmän kuin potilailla, joilla ei ollut helikobakteeritulehdusta. Sensijaan CagA -positiivisilla potilailla mahalaukun limakalvon tulehdusmuutokset eivät olleet vaikeampia kuin CagA-negatiivisisella helikobakteerilla infektoituneilla potilailla.




Kuopion yliopisto
Tiedotusyksikkö

tiedotus_at_uku.fi