Åkerman Kari, FM: kliininen biokemia (21.11.1997)


Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 21.11.1997 tarkastettavaksi FM Kari Åkermanin väitöskirja Analysis of Benzodiazepines with High-Performance Liquid Chromatography: Therapeutic Drug Monitoring - Metabolism and Pharmacokinetics of 123INNC 13-8241. (Bentsodiatsepiinien määrittäminen korkean erotuskyvyn neste-kromatografisilla menetelmillä: Terapeuttinen lääkeaineseuranta - 123INNC 13-8241:n metabolia ja farmakokinetiikka). Vastaväittäjänä oli dosentti Erkki Seppälä Tampereen yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Ilkka Penttilä Kuopion yliopistosta.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Epilepsian hoitoon käytettävien lääkkeiden seerumipitoisuuksien seuranta on vakiintunut rutiinikäytännöksi ja nykyisin myös psykiatrisiin sairauksiin käytettävien lääkeaineiden seerumipitoisuuksia seurantaan yhä enenevässä määrin. Lääkeaineiden seerumipitoisuus-määritysten avulla voidaan nostaa hoidon tasoa ja selvittää mahdollisia väärinkäyttötapauksia. Analyyttisistä menetelmistä nestekromatografia (HPLC) on vakiinnuttanut asemansa lääkeaineanalytiikan rutiinimenetelmänä. Kromatografisten tekniikkojen etuna on muunneltavuus ja soveltuvuus ns. hajoamistuote- ja monilääkeaineanalytiikkaan: emoyhdisteen ohella voidaan samalla kertaa määrittää myös hajoamistuotteiden pitoisuuksia ja/tai useita saman ryhmän lääkeaineita.

Bentsodiatsepiinijohdokset ovat merkittävä lääkeaineryhmä monien neurologisten ja psykiatristen sairauksien hoidossa. Tällä hetkellä Suomessa on lääkkeellisessä käytössä 15 erilaista bentsodiatsepiinijohdosta. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat elimistössä sitoutumalla aivoissa olevaan vaikutuskohtaansa (reseptoriin). Näitä reseptoreita voidaan kuvantaa yksifotoniemissio-tomografialla käyttäen radioaktiivisella atomilla (mm. I-123) leimattua merkkiainetta (Iomazenil), jota on käytetty tutkittaessa mm. epilepsiaa ja paniikkihäiriötä.

Tässä tutkimuksessa on kuvattu automatisoituja korkean erotuskyvyn nestekromatografisia menetelmiä kemiallisesti erityyppisten bentsodiatsepiinien seerumipitoisuuksien määrittämiseksi. Menetelmien avulla voidaan lääkehoitoa saavien ja myrkytyspotilaiden seerumipitoisuudet määrittää nopeasti ja luotettavasti. Työssä tutkittiin myös Novo Nordisk A/S:n kehittämän bentsodiatsepiinimolekyylin (123INNC 13-8241) kliinistä käyttöä merkkiaineena. Lääkkeellisesti 123INNC 13-8241 sitoutuu herkästi bentsodiatsepiinireseptorin rakenteeseen sekä koeputkiolosuhteissa ja elimistössä. Tutkimuksessa 123INNC 13-8241 merkkiaineella havaittiin vain vähäistä hajoamista, jonka tuloksena syntyvät hajoamistuotteet poistuivat nopeasti munuaisten kautta elimistöstä. Elimistössä kulkeutumisen osalta 123INNC 13-8241 havaittiin erittäin lupaavaksi merkkiaineeksi, sillä sitoutumisnopeus ja herkkyys aivoreseptoreihin oli parempi kuin vertailtavalla merkkiaineella. Kuvatut ominaisuudet tekevät 123INNC 13-8241:sta suositeltavan vaihtoehdon bentsodiatsepiinireseptoreiden kuvantamiseen.


Kuopion yliopisto
Tiedotusyksikkö

tiedotus_at_uku.fi