Savander Vesa: Neurologia (7.3.1997)


Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 7.3.1997 tarkastettavaksi LK Vesa Savanderin väitöskirja Organization of Intrinsic Connections in the Rat Amygdaloid Complex. With Special Emphasis on the Lateral, Basal and Accessory Basal Nuclei (Amygdalakompleksin sisäiset ratayhteydet rotalla). Vastaväittäjänä oli professori Pertti Panula Åbo Akademista ja väitöstilaisuuden valvojana oli dosentti Asla Pitkänen.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Amygdalakompleksin sisäiset ratayhteydet rotalla

Tämä väitöskirjatutkimus on osa Kuopion yliopiston A.I.Virtanen -instituutissa ja neurologian klinikassa meneillään olevaa epilepsiatutkimusta, jonka tavoitteena on ohimolohkoepilepsian ja erityisesti amygdalaperäisten kohtausten perusmekanismien selvittäminen sekä uusien lääkehoitojen kehittäminen epilepsiaan.

Epilepsiat ovat yksi yleisimpiä aivojemme sairauksista, niiden esiintyvyys on noin 1 % koko väestöstä, joten Suomessa on noin 45 000 epilepsiaa sairastavaa potilasta. Näistä noin kahdella kolmanneksella kohtaukset ovat pesäkealkuisia ja näistä noin 40 %:lla kohtaus saa alkunsa ohimolohkosta. Amygdalan eli mantelitumakkeen, joka sijaitsee ohimolohkossa, on todettu paitsi vaurioituvan usein ohimolohkoepilepsiassa, olevan myös usein epileptisten kohtausten alkupaikka. Toisin sanoen amygdala on tärkeä aivoalue ohimolohkoalkuisen epilepsian synnyssä ja kehityksessä. Normaalissa aivossa amygdalan tiedetään olevan tärkeä mm. tunteiden käsittelyssä ja amygdalan vaurioituminen aiheuttaa häiriöitä tiettyjen tunteiden tulkitsemisessa ja ilmaisemisessa.

Amygdala niin ihmisellä kuin rotallakin, koostuu yli kymmenestä yksittäisestä toiminnallisesta yksiköstä eli tumakkeesta. Amygdalan toiminnan ymmärtäminen, toisin sanoen sen sisäisen tiedonkulun yksityiskohtainen selvittäminen on perusedellytys sille, että voimme ymmärtää ne perusmekanismit, jotka tekevät tästä ohimolohkorakenteesta niin usein epileptisen kohtausaktiviteetin pesäkkeen. Toisaalta amygdalan sisäisen tiedon käsittelyn yksityiskohtainen tunteminen on välttämätöntä perusta sille, että voimme löytää keinoja, joilla amygdalaperäisten epileptisten purkausten syntyminen ja leviäminen voidaan lääkeaineilla estää.

Kyseessä olevassa väitöskirjatutkimuksessa selvitimme ohimolohkossa sijaitsevan amygdalan sisäisen tiedonkäsittelyn perusperiaatteita. Tulostemme perusteella amygdala koostuu useasta, yhteyksiltään toisistaan eroavasta toiminnallisesta yksiköstä. Näiden yksiköiden välillä on voimakas, mutta tarkasti järjestäytynyt hermoratayhteyksien verkko. Väitöskirjatyössä selvitetyt tumakkeiden väliset yhteydet ovat järjestäytyneet siten, että ne voivat osaltaan selittää amygdalan herkkyyden epileptisten kohtausten synnyssä ja leviämisessä. Lisäksi ne osaltaan tarjoavat perustan sen ymmärtämiselle, että normaalissa aivossa erilaiset tunteita herättävät aistiärsykkeet voivat saada aikaan samanlaisia käyttäytymisvasteita.

Tämän väitöskirjatyön osatöiden tulokset luovat perustan tutkimuksille, joissa selvitetään amygdalaperäisten epileptisten kohtausten syntymekanismeja ja leviämisreittejä sekä tutkimuksille, joissa fysiologisin menetelmin selvitetään amygdalan sisäistä tiedonkäsittelyä ja sen osuutta eri käyttäytymisvasteiden synnyssä.


Kuopion yliopisto
Tiedotusyksikkö

tiedotus_at_uku.fi