Ollonen Paula: psykiatria (22.8.1997)


Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 22.8.1997 tarkastettavaksi LL Paula Ollosen väitöskirja Kliininen prospektiivinen kaksoissokkotutkimus rintasyövän psykososiaalisista vaaratekijöistä. Vastaväittäjänä oli professori Matti Isohanni Oulun yliopistollisesta sairaalasta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Johannes Lehtonen Kuopion yliopistosta.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpäsairaus ja johtava kuolinsyy naisilla ottaen huomioon kaikki kasvaintaudit. Rintasyövän ilmaantuvuusluvut kohoavat koko ajan ja vuonna 1994 Suomessa sairastui 2895 naista rintasyöpään. Rintasyövän ikävakioitu ilmaantuvuus samana vuonna oli vastaavasti 72 uutta rintasyöpää/ 100 000 naista. Vuonna 2000 ennustetaan Suomessa ilmaantuvan jo noin 3400 uutta rintasyöpätapausta vuodessa. Itä-Suomessa Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella tämä merkitsee 700 uutta rintasyöpätapausta vuodessa. Rintasyövän perimmäinen syy ei ole tiedossa, joten rintasyövän ennaltaehkäisy on vaikeaa, lähes mahdotonta, joskin tiedossamme on tiettyjä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat syövän syntymiseen ja etenemiseen. Näitä riskitekijöitä ovat virukset, kemikaalit, säteily, hormonit, krooninen trauma, parasiitit ja yksilön geneettiset ja fyysiset ominaisuudet. Perinnöllinen rintasyöpä selittää vain noin 5 % kaikista rintasyöpätapauksista ja sitä esiintyy useimmiten pre-menopausaalisilla naisilla.

Nykykäsityksen mukaan psykosososiaaliset tekijät, kuten stressi ja kyky selviytyä stressistä sekä persoonallisuus vaikuttavat syövän ilmaantuvuuteen ja muodostavat osan riskistämme sairastua syöpään. Suurin mielenkiinnon kohde psykologisten ja sosiaalisten riskitekijöiden osuudesta syövän syntyyn on ollut nimenomaan rintasyövässä, jossa hormonaalisilla tekijöillä on katsottu olevan huomattava osuus syövän kehittymisessä.

Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu rintasyövän syntyyn vaikuttavia psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä prospektiivisella kaksoissokkotutkimuksella, joten tämä rajoitettu prospektiivinen tutkimus on ajankohtainen ja tarpeellinen. Kuopion Syöväntutkimuskeskuksen puitteissa käynnistyi kevään 1990 aikana naisten rintasyöpään kohdistuva tutkimus, jossa keskityttiin rintasyövän selvittelyyn mahdollisimman laaja-alaisesti. Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa toteutettu rintasyövän psyykkisiä ja psykososiaalisia tekijöitä kartoittava tutkimus on rintasyöpäprojektin osaprojekti. Tutkimuksessa haastateltiin tammikuun 1991 ja kesäkuun 1992 välisenä aikana 115 naista. Tutkittavat tulivat lähetteellä KYS kirurgian poliklinikalle jonkin rintarauhasvaivan vuoksi. Tutkimushaastattelu tehtiin ennen kuin potilaat menivät kirurgin vastaanotolle rintarauhasten kliiniseen tutkimukseen ja tarvittaviin biopsioihin, joiden jälkeen sairausdiagnoosi oli vasta tiedossa. Tutkimus tehtiin rajoitettuna prospektiivisena kaksoissokkotutkimuksena, jolloin myöskään tutkija ei tiennyt tutkittavien lähetediagnoosia eikä tutkijalla ollut käytössään potilaspapereita. Tutkimuksessa kerättyä materiaalia käsitellessään ja analysoidessaan tutkijalla ei ollut tiedossa potilaiden sairausdiagnoosia eikä tutkittavien jakautumista eri tutkimusryhmiin, joita muodostui lopullisen diagnoosin selvittyä kolme. Tutkimusryhmiksi muodostui rintasyöpää sairastavien ryhmä ( n= 34), hyvänlaatuista rintarauhasen sairautta sairastavien ryhmä ( n=53 ) ja terveiden naisten ryhmä, joilla ei todettu rintarauhasen sairautta ( n=28 ).

Keskeinen tutkimusmenetelmä oli puolistrukturoitu psykiatrinen syvähaastattelu, jonka aikana tutkittavat piirsivät omasta elämästään elämänviivan sekä naisena olemisestaan viivan. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin psykodiagnostisia kyselylomakkeita.

Tulokset:

Tutkimusryhmät olivat sisäisesti heterogeenisia, eivätkä tutkimuksessa saadut löydökset ja tulokset siten ole suoraan yleistettävissä yksittäisiin tutkittaviin. Suomessa ei myöskään ole tehty aikaisemmin tutkimuksia persoonallisuuden ja stressin sekä rintasyövän välisen yhteyden selvittämiseksi tässä tutkimuksessa toteutetulla kliinisellä prospektiivisella kaksoisokkotutkimusasetelmalla ja sen vuoksi tarvitaankin jatkossa lisätutkimuksia tulosten vahvistamiseksi ja yleistettävyyden parantamiseksi.

Rintasyöpää sairastavat, hyvänlaatuista rintarauhasen sairautta sairastavat ja terveet tutkittavat eivät poikenneet ryhmätasolla toisistaan siviilisäädyn, ammatin, koulutuksen tai sosiaaliluokan suhteen, joskin rintasyöpää sairastavat olivat hieman vanhempia kuin kahteen muuhun tutkimusryhmään kuuluvat tutkittavat. Elämäntavat ja työ eivät myöskään erotelleet tutkittavia ryhmiä toisistaan. Tutkittavien biologisissa, gynekologisissa ja obstetrisissa taustamuuttujissa ei ollut myöskään eroja.

Persoonallisuudeltaan rintasyöpää sairastavat olivat ryhmätasolla estyneempiä ja tunteitaan tukahduttavampia kuin muut tutkittavat. Erilaisista psyykkisistä oireista kärsi noin puolet tutkittavista, mutta kyselylomakkeilla mitattuna oireiden määrässä tai vaikeusasteessa ei ollut ryhmien välillä eroja. Ruumiinkuvapiirroksen avulla arvioituna rintasyöpää sairastavat olivat kuitenkin masentuneempia kuin muut tutkittavat. Kyseessä oli usein 'masennuksen kaltainen tila', jossa oirekuva on epämääräinen, mutta joka aiempien tutkimusten mukaan on yhteydessä huonompaan sairaudesta selviytymisen ennusteeseen. Rintasyöpään sairastuneiden ryhmässä oli myös enemmän niitä tutkittavia kuin muissa ryhmissä, jotka olivat vieraantuneempia omasta kokemuksestaan sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla ja joiden psyykkinen selviytymiskyky oli heikompi. Aiempien tutkimusten mukaan huono selviytymiskyky on yhteydessä defensiivisyyteen, luovuttamiseen ja sairauden fatalistiseen hyväksymiseen.

Lapsuuden-ja nuoruudenaikaisten menetysten määrässä ei ollut eroa ryhmien välillä, mutta rintasyöpään sairastuneiden ryhmässä oli enemmän niitä, jotka olivat kokeneet enemmän emotionaalista vaillejäämistä lapsuus- ja nuoruusaikana kuin muut tutkittavat. Viimeisen 10 vuoden aikana ennen tutkimusta rintasyöpään sairastuneet eivät olleet kokeneet menetyksiä enempää kuin muutkaan tutkittavat. Sen sijaan rintasyöpään sairastuneilla oli ollut tutkimusta edeltäneiden 10 vuoden aikana vaikea-asteisempaa stressiä kuin muilla tutkittavilla, mutta stressillä sinänsä ei ollut rintasyövän vaaraa lisäävää vaikutusta. Stressi yhdistyneenä heikompaan selviytymiskykyyn lisäsi rintasyövän riskiä.

Suositukset ja johtopäätökset:

Toteutetussa tutkimuksessa todettiin, että ryhmätasolla rintasyöpään sairastuneiden oli vaikeampi hahmottaa, tunnistaa ja ilmaista tunteitaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkästään rintasyöpään sairastuneille potilaille ominainen persoonallisuuden piirre vaan se liittyy myös muuhun somaattiseen sairastamiseen.

Tutkimuksessa sai myös vahvistusta se, että rintasyöpään sairastuneilla oli useammin kuin muilla tutkittavilla ns. C-tyypin persoonallisuus. Tätä luonnehtii uhrautuvuus, alistuvuus, epäitsekkyys ja kärsivällisyys. C-tyypin persoonallisuus muistuttaa myös lievää masennusta ja on tutkimusten mukaan yhteydessä huonoon ennusteeseen. Tämän vuoksi rintasyöpään sairastuneen potilaan psykososiaaliseen elämäntilanteeseen on paneuduttava silloinkin, kun hän ei itse koe sitä ongelmalliseksi. Rintasyöpään sairastuneen naisen psykologisten erityispiirteiden tunnistaminen vaatii paneutumista potilaan elämään ja ennenkaikkea potilaan kuuntelua " herkällä korvalla ". Potilasta on rohkaistava tunteidensa julkituomiseen ja osoittaminen, myös negatiivisten tunteiden, ja kerrottava, että 'tunteiden tuulettaminen' voi olla paranemista edesauttava asia ja tärkeä muun hoidon ohella. Hoitohenkilökunta työskentelee monien paineiden alaisena ja sen vuoksi on erityisen tärkeää, että riittävistä konsultaatio-ja työnohjauspalveluista myös huolehditaan.

Rintasyöpään sairastuneen potilaan psykososiaalisen elämäntilanteen kartoitusta voi suositella myös sen vuoksi, että turvattaisiin potilaan elämä sairastumisen jälkeen ja kyettäisiin tarjoamaan tarvittavaa tukea sekä potilaalle itselleen että hänen perheelleen.


Kuopion yliopisto
Tiedotusyksikkö

tiedotus_at_uku.fi