Kemppainen Tarja: Ravitsemustiede (26.3.1997)


Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 26.3.1997 tarkastettavaksi THM Tarja Kemppaisen väitöskirja Oat meal as a component of a gluten-free diet, nutrient intakes, nutritional status and osteopenia in coelic patients (Kaura gluteenittoman ruokavalion osana, ravinnonsaanti, ravitsemustila ja luumuutokset keliakiapotilailla). Vastaväittäjänä oli professori Markku Mäki Tampereen yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana oli professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Kaura gluteenittoman ruokavalion osana, ravinnonsaanti, ravitsemustila ja luumuutokset keliakiapotilailla

Keliakia on sairaus, jossa useiden viljatuotteiden sisältämä gluteiini aiheuttaa ohutsuolen limakalvovaurion. Ulkoisten tekijöiden lisäksi keliakian puhkeamiseen tarvitaan myös geneettinen alttius. Suomessa keliakian esiintyvyys väestössä on suunnilleen yksi tapaus 300 - 400 asukasta kohti eli vähintään 5 000 - 10 000 henkilöä. Keliakian taudinkuva on moni-ilmeinen. Aiemmin keliakiaan liittyi yleisinä oireina mm. anemia, laihtuminen, aliravitsemus, rasvaripuli ja luunmurtumat. Diagnostiikan paranemisen ja keliakiatietoisuuden myötä keliakia todetaan nykyisin entistä varhaisemmassa vaiheessa. Nykyään tiedostetaan myös oireettoman ja vähäoireisen keliakian olemassaolo. Keliakiapotilaat hakeutuvat tutkimuksiin enimmäkseen epämääräisten vatsavaivojen tai anemian vuoksi. Keliakiapotilaat eivät voi käyttää vehnää, ruista eivätkä ohraa. Aiemmin käsitykset kauran sopivuudesta menivät ristiin. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja Kuopion yliopistossa käynnistyi vuonna 1988 laaja tutkimushanke, jonka tuloksena on jo julkaistu uusi keliakian hoitosuositus kauran osalta. Tämän suosituksen mukaan kauran käyttö on mahdollista aikuisilla, mutta edellyttää potilaan säännöllistä seurantaa. Tutkimusryhmä on raportoinut maailman ensimmäiset pitkäaikaisseurantatulokset kauran sopivuudesta keliakiapotilailla.

Tutkimuksessa selvitettiin keliakiapotilaiden ruokavaliota ja ravitsemustilaa; ravitsemustilan yhteyttä villusatrofian asteeseen ja ravitsemustilan kohentumista hoidon seurauksena. Kauran tuomia etuja gluteenittoman ruokavalion osana ravinnonsaannin ja ravitsemustilan kannalta tutkittiin vuoden intervention aikana ja 5 vuoden seurannassa. Yhdessä osatutkimuksista selvitettiin luumuutosten esiintyvyyttä ja niiden yhteyttä hoitoon ja ruokavalion koostumukseen.

Hoidetut keliakiapotilaat käyttivät ruokavaliossaan vähemmän viljaa kuin vastadiagnosoidut keliakiapotilaat. Vähäisemmän viljankäytön johdosta heidän magnesiumin ja kuidun saantinsa oli pienempi. Kaikkiaan ruokavalio oli hoidetuilla ja vastadiagnosoiduilla keliakiapotilailla ja verrokeilla suositusten mukainen. Verinäytteissä B12 -vitamiini ja ferritiini ja punasolujen folaatti olivat vastadiagnosoiduilla keliakiapotilailla pienempiä kuin hoidetuilla, remissiossa olevilla keliakiapotilailla. 15 - 38 %:lla vastadiagnosoiduilla keliakiapotilaista ja 0 - 20 %:lla remissiossa olevista potilaista oli poikkeava hemoglobiini, seerumin ferritiini-, rauta-, B12 -vitamiini tai punasolujen folaattipitoisuus. Seerumin ferritiini- ja punasolujen folaattipitoisuudet olivat pienimmät niillä hoitamattomilla keliakiapotilailla, joilla oli vaikea villusatrofia. Vastadiagnosoiduilla keliakiapotilailla näyttää esiintyvän anemiaa hieman enemmän kuin muussa väestössä. Hoidetuilla keliakiapotilailla anemian esiintyvyys on samaa luokkaa kuin muussa väestössä. Keliakiapotilaat olivat laihempia kuin verrokit. Selvää aliravitsemusta ei todettu keliakiapotilailla. Gluteeniton ruokavalio näytti korjaavan yksittäiset poikkeavat arvot ravitsemustilassa.

Kaurainterventiossa ja 5-vuotisseurantatutkimuksessa ruokavalion komplianssi oli yhtälailla hyvä kauraa käyttävillä ja kauraa käyttämättömillä keliakiapotilailla, eikä kauralla ollut epäedullisia vaikutuksia ravitsemustilaan. Interventiotutkimuksessa kaura lisäsi B1 -vitamiinin ja kuidun saantia ja 5-vuotisseurantatutkimuksessa vastaavasti magnesiumin ja raudan saantia.

12 - 15 %:lla keliakiapotilaista oli poikkeavan pieni luuntiheys verrattuna samanikäisen väestön luuntiheyksiin (alle 2 SD valikoin väestöotoksien keskiarvoista). Miehillä oli ns. vaikeaa osteopeniaa enemmän kuin naisilla, heillä ko. muutosta löytyi myös hoidettujen ryhmästä. Matala veren varasto D-vitamiinitaso oli tyypillinen löydös keliakiapotilailla; 64 %:lla miehistä ja 74 %:lla naisista. Kalsiumin saannilla ja luuntiheydellä ei todettu yhteyttä keliakiapotilailla.

Tutkimus osoitti kauran käytön mahdolliseksi gluteenittoman ruokavalion osana. Kauran käyttö, täysjyvätuotteena parantaa ruokavalion monipuolisuutta ja ravintoaineiden saantia, ja helpottaa gluteenittoman ruokavalion toteuttamista ja mahdollisesti myös noudattamista. Tutkimus toi myös lisänäyttöä gluteenittoman ruokavalion merkityksestä osteopenian hoidossa keliakiapotilailla.


Kuopion yliopisto
Tiedotusyksikkö

tiedotus_at_uku.fi