Eronen Markku: oikeuspsykiatria (19.9.1997)


Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 19.9.1997 tarkastettavaksi LL, erikoislääkäri Markku Erosen väitöskirja Psychiatric disorders and homicidal behavior in Finland (Mielenterveyden häiriöt ja henkirikollisuus Suomessa). Vastaväittäjänä oli professori Matti Virkkunen HYKS:n psykiatrian klinikasta ja väitöstilaisuuden valvojana emeritusprofessori Panu Hakola.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Miksi ihmiset ovat väkivaltaisia toisia ihmisiä kohtaan? Voiko psyykkisesti terve ihminen ylipäänsä tehdä henkirikoksen? Muun muassa tämän kaltaiset kysymykset liikkuvat paljolti ihmisten mielissä ja näitä asioita käsitellään runsaasti tiedotusvälineissä. Psykiatrian alan ammattilaiset ovat perinteisesti suhtautuneet varovaisesti ajatukseen siitä, että psyykkisillä sairauksilla ja väkivaltakäyttäytymisellä olisi yhtymäkohtia. Tämän asenteen taustalla on ollut sinänsä ymmärrettävä tarve välttää perusteetonta potilasjoukon leimaamista ja täten pyrkimys olla pahentamatta jo muutenkin heikossa asemassa olevien psykiatristen potilaiden asemaa entisestään. Toisaalta voidaan kuitenkin ajatella, että mikäli jotain todellista olemassaolevaa ongelmaa pyritään vähättelemään ja jopa peittelemään, hyvääkin tarkoittava toiminta voi kääntyä kyseisen toiminnan tarkoituksen vastaiseksi. Jossain määrin näin on saattanut käydä väkivaltaisuuden ja psykiatristen sairauksien välisen yhteyden kieltämisessä. Vaikka toisaalla eräät tutkijat ovat pyrkineet tätä yhteyttä kieltämään, sinänsä harvinaisia, mutta kuitenkin olemassaolevia psyykkisesti sairaiden ihmisten tekemiä henkirikoksia on voitu käsitellä hyvinkin näyttävästi mm. televisiossa ja iltapäivälehdistössä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mielenterveyden häiriöiden ja henkirikollisuuden välistä yhteyttä Suomessa. Tutkimusjoukon muodostivat henkirikoksista syytetyt mielentilatutkimuksiin määrätyt henkilöt, joiden psykiatrista sairastavuutta verrattiin yleisväestöön sairastavuuteen. Tutkimuksen perusteella kävi selkeästi ilmi, että eräät luonnehäiriöistä kärsivät, alkoholiongelmaiset sekä skitsofreenikot olivat yliedustettuina henkirikoksiin syyllistyneiden joukossa. Erityisen selvästi yliedustus korostui em. sairauksien yhdistelmissä. Kuitenkin kaikkein korkeimmat riskiluvut syyllistyä uudelleen henkirikoksiin on todettu sekä tämän tutkimuksen että muiden tuoreiden oikeuspsykiatristen havaintojen perusteella havaittu toisaalta vankilasta pois päässeillä henkirikollisilla tai oikeuspsykiatrisessa hoidossa olleilla potilailla nimenomaisesti ensimmäisen vuoden aikana vankilasta/sairaalasta poispääsyn jälkeen.

Tämän työn perusteella voidaan kiistatta osoittaa, että tietyillä mielenterveyden häiriöillä on yhteys kohonneeseen riskiin tehdä henkirikos. Tutkija kuitenkin korostaa, että näitä tuloksia ei voi soveltaa suoraan yksilötasolle. Olisi karkea virhepäätelmä väittää, että esimerkiksi skitsofreenikot yleisesti ottaen olisivat erityisen vaarallisia. Suurin osa henkirikoksista ja muista väkivallanteoista on luonnehäiriöisten tai alkoholiongelmaisten tekemiä. Kuitenkin myös joihinkin vakavimpiin mielenterveyden häiriöihin liittyy kohonnut väkivaltariski. Tämä seikka tulee huomioida heidän hoidostaan vastaavan henkilökunnan koulutuksessa tai tällaisten henkilöiden hoidon tarvetta arvioitaessa. Mielenterveysongelmallisilla väkivallantekijöillä väkivaltaisuuden uusiutumisriski liittyy tyypillisesti jatkohoidon laiminlyömiseen, lääkityksen käyttämättä jättämiseen sekä päihdeproblematiikan uudelleen aktivoitumiseen. Suomen nykyisen järjestelmän mukaisesti edes oikeuspsykiatrisia potilaita ei voida määrätä velvoitteelliseen avohoitoon, mikä seikka on tutkijan näkemyksen mukaan merkittävä epäkohta asianmukaisen hoidon turvaamiseksi tälle erityisryhmälle.


Kuopion yliopisto
Tiedotusyksikkö

tiedotus_at_uku.fi