Kuopion yliopisto Kuopion yliopisto Terveys, ympäristö, hyvinvointi
Tutustu yliopistoon Opiskelu Tutkimus Ajankohtaista In English
 
Tapahtumat
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
 
Tiedotteet
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
 
Apurahat
 
Työpaikat

Tiedotteet 2006

Euroopan diabetestutkimuspalkinto akatemiaprofessori Markku Laaksolle

Aika: 15.09.2006

Akatemiaprofessori Markku Laakso on saanut arvostetun palkinnon ansioistaan diabetestutkimuksessa. Euroopan diabetestutkijoiden seura myöntää hänelle Castelli Pedroli -palkinnon 15.9.2006 kokouksessaan Kööpenhaminassa. Palkinnon luovutuksen yhteydessä Laakso pitää Camillo Golgi -luennon diabeteksen aiheuttamiin sydän- ja verisuonitauteihin liittyvistä tutkimuksistaan.

Laakso on suorittanut valtiotieteen tohtorin tutkinnon 1975 ja samana vuonna luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1986, jolloin hänet nimitettiin myös sisätautiopin dosentiksi Kuopion yliopistoon. Laakso toimi vierailevana tutkijana San Diegossa Yhdysvalloissa 1987–1989 ja Seattlessa 1993–1994. Hänet nimitettiin Kuopion yliopiston sisätautiopin professoriksi 1995. Vuosiksi 2005–2010 hänet on nimitetty akatemiaprofessoriksi.

Laakso on julkaissut yli 400 alkuperäisartikkelia, 70 katsausartikkelia tai kirjan lukua sisätautiopin alueelta ja ohjannut 35 väitöskirjaa. Hänen päätutkimusalueensa on tyypin 2 diabetes ja insuliiniresistenssi. Tyypin 2 diabeteksen tutkimuksessa on ollut kaksi pääsuuntausta: tyypin 2 diabetekseen liittyvät sydänsairaudet ja tyypin 2 diabeteksen genetiikka. Hän on tutkimuksissaan soveltanut epidemiologian, kliinisen tutkimuksen, metabolian, genetiikan ja perustutkimuksen menetelmiä ja kehittänyt eläinmalleja tyypin 2 diabetekseen. Hän luennoi diabeteksesta useita kertoja vuodessa eri puolella maailmaa, viimeksi Australian vuosittaisessa diabeteskokouksessa.

Tyypin 2 diabetes ja sydänsairaudet

Akatemiaprofessori Markku Laakso teki väitöskirjansa vuonna 1986 tyypin 2 diabetekseen liittyvistä sydänsairauksista professori Kalevi Pyörälän ohjauksessa. Pyörälä aloitti menestyksellisen tyypin 2 diabeteksen tutkimuslinjan Kuopion yliopistossa. Työskennellessään vierailevana tutkijana San Diegossa (Veterans Administration Hospital, University of Southern California, San Diego) Laakso havaitsi yhdessä professori Alain D. Baronin kanssa, että insuliinilla on verisuonivaikutuksia ja että se lisäsi lihaksen verenkiertoa. Nämä tutkimukset olivat uraauurtavia insuliinin verisuonivaikutusten ymmärtämisen kannalta. Ne osoittivat, että insuliiniresistenteissä tiloissa, kuten ylipaino ja tyypin 2 diabetes, insuliinilla on normaalia huonompi vaikutus lihaksen verenkierron lisääntymiseen. Myöhemmin verenkierron lisääntymisen osoitettiin liittyvän typpioksidin aktivaation lisääntymiseen.

Väitöskirjatutkimuksensa jälkeen Laakso jatkoi tutkimuksiaan sydänsairauksien vaaratekijöistä tyypin 2 diabeetikoilla. Erityisen huomion kohteena on ollut insuliiniresistenssi ja sen merkitys. Hän osoitti ensimmäisenä, että insuliiniresistenssi liittyi ultraäänitekniikalla mitattuun oireettomaan valtimonkovettumatautiin. Laakson työryhmineen julkaisemat artikkelit kymmenisen vuotta sitten osoittivat ensimmäisten joukossa, että huono glukoositasapaino ennustaa sydänsairauksia tyypin 2 diabeetikoilla. Tämän tutkimussarjan ehkä merkittävin havainto esitettiin vuonna 1998 julkaistussa artikkelissa The New England Journal of Medicine -lehdessä. Tutkimus osoitti, että niillä tyypin 2 diabeetikoilla, joilla ei ole sepelvaltimotautia lähtötilanteessa, on yhtä suuri vaara kuolla sepelvaltimotautiin kuin niillä ei-diabeetikoilla, joilla on sepelvaltimotauti lähtötilanteessa. Tämä havainto osoittaa, kuinka vaarallinen sairaus tyypin 2 diabetes on. Tutkimuksella oli suuri käytännön kliininen merkitys ja se muutti esimerkiksi Yhdysvaltojen lipidisuositukset. Tätä artikkelia on tähän mennessä siteerattu yhteensä yli 1300 kertaa.

Tyypin 2 diabeteksen, insuliiniresistenssin ja sydänsairauksien genetiikka

Akatemiaprofessori Markku Laakso hankki koulutuksensa genetiikkaan vuosina 1993–94, jolloin hän oli vierailevana tutkijana Seattlessa professori Samir S. Deebin laboratoriossa. Tästä alkoi pitkäaikainen kiinnostus genetiikkaan, josta on tullut hänen päätutkimusalueensa. Vuoden 1994 jälkeen Laakso on julkaissut noin sata artikkelia tyypin 2 diabeteksen genetiikasta. Tärkeä havainto oli vuonna 1998 Nature Genetics -lehdessä julkaistu artikkeli, joka ensimmäisenä osoitti, että PPARγ2-geenin Pro12Ala -polymorfia vaikuttaa insuliiniherkkyyteen ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Tätä polymorfiaa on pidetty tärkeimpänä tyypin 2 diabeteksen geenimuutoksena. Artikkeliin on viitattu tähän mennessä noin 400 kertaa.

Laakson tutkimusryhmä on vuodesta 2002 lähtien selvittänyt tyypin 2 diabeteksen vaaraa ennustavia geenejä kahdessa tärkeässä tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa: suomalaisessa DPS-tutkimuksessa yhteistyössä professori Matti Uusituvan kanssa ja kansainvälisessä STOP-NIDDM -tutkimuksessa. Tämä tutkimuslinja on tuottanut useita merkittäviä havaintoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että insuliinieritystä säätelevät geenit ovat tärkeitä diabetesriskin kannalta myös ylipainoisilla henkilöillä. Tämä on uusi havainto, joka on varmennettu myös muissa väestöissä.

Laakso löysi yhdessä LT Hanna Huopion kanssa uuden diabeteksen alatyypin tutkiessaan perinnöllisen hyperinsulineemisen hypoglykemian geneettistä taustaa. E1506K -mutaatio SUR1-geenissä aiheutti edellä mainitun taudin syntymän jälkeen, mutta myöhemmällä iällä henkilöille, joilla oli kyseinen mutaatio, puhkesi insuliininpuutteesta johtuva diabetes.

 
Kuopion yliopisto, PL 1627, 70211 Kuopio, vaihde: (017) 162 211, s-posti:etunimi.sukunimi@uku.fi